-6.7 C
Helsinki
KotiSuomalaista radiohistoriaaSuomen radiohistoriaa vuosilta 1914 – 1929

Suomen radiohistoriaa vuosilta 1914 – 1929

Yleisradiotoiminnan ensiaskeleita

Radiolaitteita oli Suomessa käytössä jo 1900-luvun alusta lähtien, mutta ne olivat Venäjän armeijan hallussa ja niiden käyttö oli kielletty Suomen kansalaisilta. Kieltoa uhmasi vain muutama harrastaja, jotka tekivät kokeiluja salassa.

1914


Turkulaisen tehtailijan Kaarlo Lindellin poika Leo Lindell piti radioyhteyden koulukaverinsa Viljo Volmar Valtasen kanssa. Asemat sijaitsivat Turussa 400–500 metrin päässä toisistaan.

Radio OH-lehti kirjoittaa Leo Lindellistä: ”Täydellinen omatekoinen radioasema oli hänellä kotonaan Turussa maailmansodan aikana ja suoritti rohkea nuorukainen sillä kokeiluitaan välittämättä venäläisistä sota-aluksista ja paikallisesta radioasemasta, jotka kyllä olivat selvillä luvattoman radioaseman olemassaolosta”.

Vuonna 1916 Leo Lindell piti kipinäradioyhteyden Turusta 18 kilometrin päähän Naantaliin.

Alla videon 1910-luvun kipinälähettimestä. Suomalaisia museoituja kipinälähettimiä löytää Helsingin Tekniikan Museosta ja Hämeenlinnan Museo Militariasta.

1917


Arvi Hauvonen rakensi Tampereen Teknillisessä Opistossa ”radiolaitteen”, jolla kuunneltiin ”eetterissä liikkuvia aaltoja”

Jääkäri Arthur Stenholm (myöh. Saarmaa) suoritti radio- ja sähkötyskurssin Libaussa (nykyisin Liepaja, Latvia). Syyskuussa 1917 hänet komennettiin jatko-opiskelemaan Telefunkenin radiotehtaalle Berliiniin. Sieltä matka vie Tukholmaan jossa hän sai käsiinsä saksalaisten sinne toimittaman ”salaisen radiovastaanottajan”.

11. lokakuuta 1917 Saarmaa lähti Uumajasta moottoriveneellä kohti Vaasan Vaskiluotoa, jonne saavuttuaan, hän pystytti radiovastaanottoaseman asessori Grönroosin huvilan biljardihuoneen komeroon. Asema oli niin hyvin peitetty, ettei huvilassa vieraillut Mannerheimin seuruekaan sitä onnistunut joulukuussa 1917 löytämään.

Radiolla oli tarkoitus kuunnella Libaun aseman lähettämiä salakirjoitettuja sanomia, jotka koskivat aselaivojen saapumista, jääkärien komennuksia Suomeen yms seikkoja. Sanomat välitettiin sähköttämällä ja 3600 metrin aallonpituudella. Ensimmäinen sanomat koskivat aselaivoja, mutta jo marraskuun lopulla saatiin sanoma, ettei Saksalla ole mitään sitä vastaan, että Suomi julistautuu itsenäiseksi.

Tammikuussa 1918 Stenholm valtasi venäläisten ylläpitämän lähetinaseman. ”Sen avulla olivat Vaasan hallitus ja päämaja yhteydessä saksalaisten viranomaisten kanssa, lähetettiin sotatietoja ulkomaille, uhkavaatimuksia venäläisille, oltiin yhteydessä aseita ja jääkäreitä tuovien laivojen kanssa asema toimi niinollen vapaussotamme tärkeimpänä hermona”, kertoo Uusi Suomi, 1.1.1933, nro 1, s. 20

Kuuntele Artur Reinhold Saarmaan haastattelu Yle Areenasta

Saksalainen Telefunkenin valmistama ”primääri-sekundääri-vastaanottaja Telefunken E170c” vuodelta 1917. Kuvan lähde Deutsches Technikmuseum.

Lokakuussa 1917 Leo Ekberg, Yrjö Tehnunen ja kuusi muuta jääkäriä toivat saksalaisella sukellusvene UC-57:llä radiovastaanottimen ja radiolähettimen Suomeen.

Viestimies-lehdessä 1/2020 muistellaan: ”Jääkäri Ekberg kuljetti mukanaan tuomansa vastaanottimen punaisten hallussa olleeseen Helsinkiin, mutta lähetintä ei paljastumisvaaran vuoksi uskallettu sinne viedä. Se varastoitiin tiettävästi Loviisan lähelle Sarvilahden kartanoon.

Helsingissä Ekbergin vastaanottimen asemapaikaksi valittiin Kulosaaressa Vanhan Kelkkamäentien varrella ollut Ainola-niminen huvila. Huvilan omisti intomielinen itsenäisyysliikkeen aktivisti maisteri Elmo Edward Kaila, joka ylläpiti Helsingin seudulla salaista aktivistiverkostoa ja toimi jääkärivärvärinä Yrjönkadulla
olleessa peiteyrityksessä Uudessa Metsätoimistossa.

Ekbergin tuoma vastaanotin sijoitettiin Kailan huvilan yläkertaan ja saatiin kuunteluvalmiiksi joulukuun puolivälissä. Vastaanottimen antennina käytettiin talon puhelinjohtoa, joka tuotiin huoneeseen tapetin alle kätkettynä. Myös tarpeellinen kondensaattori kätkettiin tapetin alle. Maajohto sai kuitenkin olla selvästi näkyvillä. Monimutkaisen näköistä vastaanotinta ei muuten mitenkään erityisesti piilotettu tai salattu. Talossa käyneille punaisille ja muille viestivälineitä tuntemattomille urkkijoille vakuutettiin, että asemalla tehtiin vain tieteellistä työtä, tutkittiin maan magnetismia. Talon emäntä avusti jääkäriä tarvittaessa kuljettamalla vastaanottimen akkuja varattavaksi salaa ostoskassissaan. Ekbergin asema kutsumerkiltään MAZA toimi tehokkaasti aina siihen saakka, kun saksalaiset joukot valtasivat Helsingin huhtikuun puolivälissä 1918.

Sisällissodan aikana Ekberg vastaanotti Saksan Nauenista lähetettyjä sanomia, jotka hän toimitti Helsinkiin aktivistijohtajalle Eino Suolahdelle.

Eino Suolahti oli 1915 alkaen jäsenenä jääkäriliikkeen taustavoimana toimineessa Aktiivisessa Komiteassa ja oli aktivistien 1917 perustaman Uusi Päivä -lehden johtokunnan puheenjohtajana. Hän organisoi suojeluskuntien aseistamista ja sisällissodan alettu järjesti senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin ja senaattori Jalmar Castrénin paon punaisesta Helsingistä jäänmurtaja Tarmolla.

1918


Suomen Sotalaitoksen Radiolennätinosasto perustettiin Helsingin Katajanokalla, osoitteessa Puolipäiväntie 4. Osasto toimi myös nimillä Radiopataljoona. Osaston tiloissa toimivat Suomen Sotalaitoksen Radiolennätinosaston esikunta, työpaja ja sähkötekninen laboratorio.

Osaston johtajana toimi Vaasassa sisällissodan aikana radioasemaa ylläpitänyt Arthur Stenholm (myöh. Saarmaa). Hän oli kiinnostunut yleisradiotoiminnasta. Laitoksen laboratorioon rakennettiinkin ääniradiokokeiluja varten heikkotehoinen lähetin. Sen lähetystehoa korotettiin, jotta se kuuluisi koko pääkaupunkiseudulla.

Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Taistelijoiden joukossa olivat myös Leo Lindell ja Viljo Volmar Valtanen.

Keväällä 1924 Radio-lehti julkaisi mainoksia jotka varmasti innostivat nuoria kokeilijoita. Klikkaa kuva isommaksi.
Keväällä 1924 Radio-lehti julkaisi mainoksia jotka varmasti innostivat nuoria kokeilijoita. Klikkaa kuva isommaksi.

1919

Säädetään radiolaki. Valtiolla oli 23. 12. 1919 annetun lain mukaan yksinoikeus radiolaitteiden käyttöön, joskin erityisestä anomuksesta yksityinenkin voi rakentaa maalle, alukseen tai lentovälineeseen sellaisen laitteen.

Viron vapaustaistelusta palannut Leo Lindell ryhtyi jatkamaan kokeiluitaan maailmansodan aikana kehitetyn radiotekniikan uuden välineen elektroniputken merkeissä.

1920


Maailman ensimmäinen yleisradioasema KDKA aloitti lähetykset 27.10.1920 Pittsburghissa Yhdysvalloissa. Joissain tiedoissa ensimmäiseksi yleisradioasemaksi mainitaan LOR Radio Argentina, joka aloitti lähetyksensä jo 20.8.1920.

Euroopan ensimmäinen yleisradioasema oli Radio Journal de la Tour Eiffel joka aloitti lähetyksensä vuonna 1921. ”Eiffelin torni” kuului taajuudelta 115 kHz, aallonpituudelta 2600 metriä.

Radio-lehti julkaisi listan Euroopan yleisradioasemista keväällä 1924. Klikkaa kuva isommaksi.
Radio-lehti julkaisi listan Euroopan yleisradioasemista keväällä 1924. Klikkaa kuva isommaksi.

1921


Valtioneuvosto myönsi 24. 8. 1921 Nuoren Voiman Liiton Radioyhdistyksen jäsenille oikeuden erinäisillä ehdoilla käyttää lähetys- ja vastaanottolaitteita ja tämän luvan turvissa useimmat maamme radioamatöörit suorittivat kokeilujaan.

Radioamatöörilupa anottiin Nuoren Voiman Liitolta. Anomuksesta piti selvitä oma nimi, arvo tai ammatti, osoite, työpaikan osoite, vanhempien nimet ja ammatit, luettelo hallussa olevista radiolaitteista, radiolaitteiden kaavapiirustuksia, papintodistus, todistus että on suojelukunnan jäsen, suojeluskunnan, poliisin tai keskuspoliisin takaus poliittisesta luotettavuudesta ja kaksi valokuvaa.

Leo Lindell on perustamassa uuteen Nuoren Voiman Liittoon erityistä Radioyhdistystä. Kokouksessaan 15.9.1921 Radioyhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Leo Lindell. Muita jäseniä yhdistyksen johdossa olivat Martti Selin, R. Lind, Erkki Heino ja Ilmari Jäämaa.

1922


– Turkulainen Leo Lindell järjesti Suomen ensimmäisen yleisen radiokonsertin Nuoren Voiman Liiton (NVL) vuosi­kokouksessa 6.-8.1.1922 järjestetyillä radioharrastajien messuilla. Messut pidettiin Turussa, Turun Suomalaisella Lyseolla (Maariankatu 9) jossa toimii nykyisin ruotsinkielinen alakoulu Cygnaeus skola.

Turun Sanomat kirjoittaa NVL:n messuista: ”Hän (Leo Lindell) on myöskin valmistanut vastaanottajan, jolla on kuultu sanomia aina Amerikasta asti. Muutoin ainoa laatuaan Suomessa. Merkillisen yksinkertainen oli niinikään hänen valmistamansa langaton puhelin, jolla hän hiljaisina yön hetkinä oli kuullut englantilaisten ja saksalaisten keskeisiä puheluja, vieläpä gramofooninsoittoa Nauenista. Sen vaikutussäde on 600 km, ja oli hän viimeksi uudenvuodenyönä keskustellut sen avulla Hangossa asuvan luutnantti Lindin kanssa, jolla on toinen samanlainen kone”. Tuo artikkelin ”langaton puhelin” on tietysti radiolähetin ja siihen liitetty vastaanotin.

– Turkulainen Radioliike Arvo Sakrelius ryhtyi valmistamaan ASA-radioita. Laitevalikoimaan voi tutustua ASAmuseon sivuilta. Museon kokoelmassa on ASA Radion valmistamia tuotteita yli 400, joista suurin osa on ASA-merkillä. Loput ovat ASAn valmistamia sisarmerkkejä.

Radiopataljoonan asema Helsingin Katajanokalla teki radiokokeiluja

– Tamperelainen Arvi Hauvonen ryhtyi valmistamaan muiden radiosta innostuneiden tamperelaisten kanssa 1-putkisia vastaanottimia, joilla pystyi kuuntelemaan ulkomaisia asemia esimerkiksi 2LO-asemaa Lontoosta, Aberdeenin 2BD-asemaa Skotlannista ja Königsbergin radiota Saksasta. 

1923

Suomen Kuvalehden mukaan Leo Lindell lähetti 6.1.1923 Suomen ensimäisen yleisen radiokonsertin Nuorten Voiman Liiton talvipäivillä Helsingissä. Ohjelma sisälsi gramofonimusiikkia. Tosiasiassa Lindell teki ensilähetyksen vuotta aiemmin Turussa. Kuva Museovirasto.
Suomen Kuvalehden mukaan Leo Lindell lähetti 6.1.1923 Suomen ensimäisen yleisen radiokonsertin Nuorten Voiman Liiton talvipäivillä Helsingissä. Ohjelma sisälsi gramofonimusiikkia. Tosiasiassa Lindell teki ensilähetyksen vuotta aiemmin Turussa. Kuva Museovirasto.

– Leo Lindell lähetti 6.1.1923 yleisen radiokonsertin Nuorten Voiman Liiton talvipäivillä Helsingin Normaalilyseon tiloissa, osoitteessa Ratakatu 4, nykyisin Ratakatu 6. Ohjelma sisälsi gramofonimusiikkia. ”Lähetys suoritettiin käyttämällä lähettimessä paria vastaanottoputkea. Vastaanotto tapahtui parin sadan metrin päässä lähetyspaikalta moniputkisella vastaanottimella, mutta jotta yleisö olisi kuullut lähetyksen, täytyi sen noudattaa ehdotonta hiljaisuutta”, kirjoittaa Teknillinen aikakauslehti, 01.10.1938, nro 10, s. 155.

Keväällä 1923 ilmestynyt Nuori Voima-lehti siteraa Helsingin Sanomia: ”Suurinta huomiota herättivät kuitenkin messujen yhteyteen järjestetyt kuusi radiokonserttia, joissa yleisö langattoman lennättimen avulla ensi kertaa Suomessa sai kuulla soittoa. Äänet kuuluivat hyvin selvästi – ei tosin erittäin kovina – yli koko ihmisiä täynnä olevan huoneen. Radiokonsertin järjestivät NVL Helsingin teknikot radioyhdistyksen puheenjohtajan NVL Leo Lindellin johdolla. Hän piti myöskin konserttien alussa selittävän esitelmän radiopuhelimesta”.

Tamperelainen Arvi Hauvonen rakensi Leo Lindellin ohjeiden mukaisen lähettimen ja teki keväällä 1923 puhelähetyskokeiluja Kuljun Ahostenjärven rannalta. Hauvosen lähimmät ystävät seurasivat tätä lähetystä kahdeksan kilometrin päässä Tampereella. “Puhe kuului aika hyvin”, totesi Arvo Hauvonen eräässä haastattelussaan

Suojeluskuntain Yliesikunta sai syksyllä vuonna 1923 käytettäväkseen amerikkalaisen Western-Electricin valmistaman lähettimen. Suomen Radioyhdistys lähetti ohjelmiaan osittain tämän aseman ja osittain Radiopataljoonan aseman kautta. Tämä Suojeluskunnan hallussa ollut asema oli toiminnassa vielä syksyllä 1926, jonka jälkeen se siirrettiin pois maastamme.

– Arvi Hauvonen jatkaa lähetyskokeiluja Tampereella. Lähetin siirretään Kuljusta Lepolan huvilan suippoon torniin Tampereen Härmälään ja sieltä hetkeä myöhemmin Tampereen Puhelinosuuskunnan talon ullakolle (Hämeenkatu 26). Tämän viimeisen siirron yhteydessä aseman koneistoa uusittiin ja tehoa nostettiin noin 20 wattiin. Lähetysantenni saatiin sijoitetuksi 30 metrin korkeuteen maanpinnasta

– ”Ensi maanantaina (1.10.1923) pidetään täällä huomattavan yhdistyksen perustava kokous, nimittäin Tampereen radioyhdistyksen, jota varten radioalan harrastajia kohotetaan miehissä saapumaan Villensaunaan klo puoli 7 illalla mainittuna päivänä. Radiosähkötys ja radiopuhelin alkaa jo olla jokaiselle tunnettu kuulemalta, mutta paljon on myöskin sellaisia, iotka haluavat siitä jotain tietää käytännössäkin. Heitä varten on nyt yhdistys tekeillä myös tänne Tampereelle. Kokousta ei senvuoksi saa laiminlyödä, vaan on jokaisen radioharrastajan saavuttava”, sanoo Maaseudun Sanomat 28.9.1923. Katso Tampereen radion kalustoa -filmi Ylen Areenasta

– 1.10. 1923 perustettiin Tampereen Radioyhdistys, joka aina Yleisradion perustamiseen asti myi radiolisessejä (radiolupia) asemansa lähetysten kuuntelua varten. Parhaimmillaan Tampereen Radio sai maksun kahdelta tuhannelta ihmiseltä. Saadut maksut eivät riittäneet kattamaan aseman kuluja ja moni kuunteli asemaa ”salaa”.

– Lokakuussa 1923 perustetaan kuuntelijoiden etuja ajamaan Suomen radioyhdistys r.y. (Finlands Radioförening r.f.) Yhdistys mm. hankki kuuntelulupia jäsenilleen. Kuuntelulupa haettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä.

Radiopataljoonan asema Helsingin Katajanokalla aloitti yleisölle tarkoitetut lähetykset 3.12. 1923

1924

– 5 – 7.1. 1924 järjestettiin Tampereen klassisessa lyseossa Nuoren Voiman Liiton talvipäivät ja messut. ”Radiokonsertit, joita oli järjestelty messujen yhteyteen ja joista lehdissämme on jo aikaisemminkin mainittu, keräsivät sangen lukuisan kuulijakunnan. Konsertit järjesti insinööri K. A. Hauvonen täällä olevalta lähetysasemalta, joka on parhaita koko maassa. Lähetysasemalla oli NVL:n säveltaiteellisen harrastuspiirin muodostama orkesteri esittämässä musiikkia”, kertoo Aamulehti 8.1.1924.Suomen Kuvalehti 9.2.1924 innosti nuoria rakentamaan halvan kidevastaanottajan. Siihen tarvittiin vain kahdeksan osaa: pahvia, kuparilankaa, kuparikiisun kappale kiteeksi, kiinnitysnapoja ja ruuveja, vähän messinkilevyä, laudan pala ja kuulotorvi.

– Vilho Helava kokeilee radiolähetyksiä Porissa

Suojeluskuntien yliesikunta ryhtyi järjestämään radiokursseja. Suojeluskuntalaisen Lehti, 29.05.1924, nro 22-23, s. 8 kirjoittaaYliesikunta järjestänyt Helsinkiin koko maata käsittävät radiokurssit, jotka alkoivat t.k. 18:ntena päivänä toukokuuta ja kestävät pari viikkoa. Miltei kaikista piireistä on näillä kursseilla osanottajia. Heistä on tarkotus kouluttaa radio-opettajia omalle paikkakunnalleen. Oppilaat valmistavat ohjeitten mukaan vastaanottokoneita itselleen tai edustamilleen suojeluskunnille”.

– ”Viipurin Radioyhdistys r.y. perustettiin 5. 4. 1924 ja sen toimesta hankittiin eräältä kotimaiselta liikkeeltä lähetyskoneisto. Asema olikin toiminnassa 24. 12. 1926 lähtien aina 1. 6. 1931 asti, jolloin se siirtyi myynnin kautta Viipurin Suojeluskunnalle”, sanoo Teknillinen aikakauslehti, 01.10.1938, nro 10, s. 157

– Helsingin radioamatöörit perustivat Radiola -nimisen radioaseman, joka oli Suomen ensimmäinen kaupallinen asema, mainosradio. Aseman ensimmäinen lähetys oli 23.3.1924. Aallonpituus oli 345 metriä, taajuus noin 870 kHz.

Radio-lehti 1/1924 kirjoittaa: ”Jokainen helsinkiläinen ”radisti” tuntee jo Radiolan, Suomen Radioamatööriliiton NVL:n Helsingin Kerhon yleisradioaseman, joka kuluneen kevään aikana on lähettänyt iltaisin musiikki y.m. ohjelmaa. Myöskin maaseutulaiset aina Jyväskylää ja Nilsiätä myöten ovat kuunnelleet sen ohjelmaa. Vaikka teho onkin ollut pieni, korkein sallittu 10 vattia, on aseman edullinen paikka ja amatöörien innokas harrastus vaikuttaneet, että sillä on saatu pienelläkin energialla hyviä tuloksia.

Lähetysasema sijaitsee Itä-Viertotien ja Hämeenkadun kulmassa 7 kerroksisen talon tornihuoneistossa, omistaen kerho siellä asunto-osakkeen, johon kuuluu 4 parhaimmassa kunnossa olevaa huonetta. Sen useampilankainen antenni on pingoitettu rakennuksen molemmissa päissä olevien tornien rautamastojen huippujen väliin ja on se noin 40 metrin korkeudella maanpinnasta. Ohjelmat suoritetaan huoneessa, jonka seinät jakatto ovat kankaalla verhotut. Tavallinen Ericsson mallia oleva mikrofoni toimii äänivärähteryjen vastaanottajana välittäen ne johtoa myöten viereisessä huoneessa olevaan lähetyskoneeseen”.

Radiola toimi osoitteessa Itä-Viertotie 12 A 24, nykyisin tuo osoite löytyy Hämeentien ja Siltasaarenkadun kulmasta (kuva alla). Radiola lopetti toimintansa varojen puutteeseen 24. päivä syyskuuta 1924.

1930 -alku n . Hämeentie 2a, 2b – Siltasaarenkatu 11. Hämeentien ja Siltasaarenkadun risteys ja Hakaniemen tori. Taustalla häämöttää Kallion kirkko. Arkkitehti Lars Sonckin piirtämä Arenan talo kolmion muotoisella tontilla valmistui 1923. Kuvattu Siltasaarenkadulta.

– Tampereen radion lähetinlaitteita, Villesaunan ja Scala-teatterin orkestereita sekä aseman studiotiloja esitellään Suomen Kuvalehdessä 01.03.1924, nro 9, s. 19

Villensaunassa soitti iltaisin italialaisen viulistin Gennaro Romanon orkesteri ja Scalassa puolestaan mykkäfilmien taustalla oma orkesterinsa. Valinta musiikista tehtiin radioasemalla: radiolähettimen vieressä oli kolmiasentoinen kytkin, jolla valittiin radioitavaksi se orkesteri, joka kulloinkin sattui soittamaan. Pian asemalle saatiin vieraiksi myös laulajia, jotka lauloivat mikrofoniin ilman säestystä.

Musiikin lisäksi alkuaikojen lähetyksissä kuultiin myös ääneen luettuja kirjoja sekä erilaisia esitelmiä. Pariisin olympialaisten aikaan kesällä 1924 radiossa luettiin ääneen Suomen Tietotoimistolta saatuja kisatuloksia. Joulukuussa 1924 asema siirtyi Tammerkosken rantaan. Lähetysantenni vedettiin Tammerkosken yli kahden talon välille ja radiolähetin sijoitettiin kosken rantaan pieneen, vartavasten rakennettuun mökkiin. Uudelle radioasemalle saatiin hyvät ”sponsorit” ja ohjelmaa pystyttiin lähettämään viitenä päivänä viikossa klo 20-22. Lähetystehoa nostettiin ja Tammerkosken aseman lähetyksiä kuunneltiin ainakin Joensuussa, Kemijärvellä ja peräti Tukholmassa”, kerrotaan Ylen Elävässä Arkistossa.

1925

– ”Harva on se paikkakunta enää Suomessa, jossa ei joku kuuntelija istuisi pari kolme tuntia illassa kuulemassa ainakin Königsbergiä ja useat melkein kaikkia Englannin ja Saksan yleisradioasemia. Muutamat kuulevat säännöllisesti lisäksi Etelä- Europan asemista Roomaa ja Madridia niin kaukanakin kuin Nilsiässä”, kirjoittaa Langaton-lehti 1.1.1925, nro 3, s. 4

Suomen Radioyhdistys alkoi lähettää säännöllistä ohjelmaa 7.3.1925 lähtien käyttäen Radiopataljoonan lähetintä. Tätä päivää pidetään maamme yleisradiotoiminnan alkamispäivänä. Syksyllä 1925 yhdistyksen ohjelmat olivat tiistaisin ruotsinkielisiä, torstaisin ja lauantaisin suomenkielisiä

Telefiunken 3/1926 vastaanotin maksoi vuonan 1926 lähes 2300 markkaa. Lisäkäämilaatikolla voitiin vastaanottaa 400 - 2000 metrin aallonpituuksia. Klikkaa kuva isommaksi.
Telefunken 3/1926 vastaanotin maksoi vuonna 1926 lähes 2300 markkaa, joka on nykyrahassa 750 euroa . Lisäkäämilaatikon avulla voitiin vastaanottaa 600 – 3000 metrin aallonpituuksia, eli ns. pitkiä aaltoja. Klikkaa kuva isommaksi.

Keski-Suomen radioyhdistys kokeili omaa lähetintään 31.1.1925. ”Helmikuun lopulla suoritetut koelähetykset onnistuivat melko hyvin saaden lyhyessä ajassa vastaanottajien, varsinkin kidekoneitten luvun kasvamaan. Aluksi olivat kokeilut epäsäännöllisiä ja esitykset puutteellisia, mutta kun mikrofonijohdot kirkkoon ja erääseen elävien kuvien teatteriin saaliin valmiiksi, niin tulivat lähetykset säännöllisiksi ja ohjelmat paremmiksi. Väliin ovat ne olleet arvokkaitakin, sillä useat etevät musiikkimiehet, luennoitsijat, lausujat sekä monet laulukuorot ovat auliisti auttaneet ohjelmien suorituksessa. Kaikki lähetykset ovat ilmoitusten mukaan poikkeuksetta kuuluneet hyvin ja varsinkin ”kiteilijät” ovat olleet erittäin tyytyväisiä. Kidekuuntelun säde onkin pienestä tehosta huolimatta ollut noin 3 km. Varsinkin Jumalanpalvelus on kuulunut joka kerta selvästi, eräänkin 10 km:n päästä tulleen ilmoituksen mukaan: »sanankaan saarnasta menemättä hukkaan, kovapuhujalla monessa huoneessa». Etäisin ilmoitus on saapunut Haapamäeltä, siis noin 65 km:n päästä”, kirjoittaa Langaton 1.1.1925, nro 3, s. 28

Porin Radio aloitti 18.3.1925 lähetyksensä. Ohjelmassa oli kvartettisoittoa ”elävien kuvien teatteri Fennian ravintolasta” sekä insinööri E.A. Hiltulan radiotekninen esitelmä. Kuuluttajana oli radioaseman rakentaja Vilho Helava

Mellersta Österbottens Radioförening perustettiin 12. 12. 1925 Pietarsaaressa. Sen käytössä oli Svenska Radion rakentama 200 watin tehoinen lähetysasema. Asema aloitti toimintansa jo 30.4. 1925 releoiden usein Ruotsin yleisradioasemien ohjelmia.

Arvi Hauvonen teki syksyllä 1925 ensimmäisen suomalaisen suoran radioselostuksen, kun hän kesken äänilevyjen soiton sai tietää naisen hypänneen Tampereen Tammerkoskeen. Hän keskeytti musiikin ja alkoi selostaa tapausta radiokuulijoille. Selostuksen ansiosta tapahtumapaikalle kerääntyi tuhansia ihmisiä

– Porin radio aloitti syksyllä 1925 jumalanpalvelusten ja jäätiedotusten radionnin

– Arvi Hauvosen vuonna 1922 kuulema 2LO asema muuttui Iso-Britannian yleisradioyhtiöksi (BBC) josta on London Calling-elokuva vuodelta 1925.

1926

–  Helvar aloitti radiolaitteiden maahantuonnin

Suomen Radioyhdistys halusi turvata tulevan Suomen Yleisradion rahoituksen. Radiokuuntelijoiden pitäisi hankkia radiolupa. Tällainen radiolaki tuli voimaan vuonna 1927. Lain mukaan valtio myönsi Yleisradiolle toimiluvan määräajaksi ja pidätti itselleen myös oikeuden määrätä kuuntelulupamaksut, joista Yleisradio saisi tulonsa. Lupa-asioiden hoito määrättiin asetuksella posti- ja lennätinlaitokselle.

–  Lahden Radioharrastajat lähettivät tapaninpäivänä 1926 Lahden kaupungin ensimmäisen yleisradiolähetyksen. Lahden Radioharrastajat r.y.-niminen yhdistys perustettiin jo 4.4. 1924.

Radioyhdistyksen myivät kuuntelulupia ja järjestivät konsertteja toimintansa rahoittamiseksi. Tampereen Radio järjesti konsertin Kangasalan kirkossa 21.2.1926. Klikkaa kuva isommaksi.
Radioyhdistyksen myivät kuuntelulupia ja järjestivät konsertteja toimintansa rahoittamiseksi. Tampereen Radio järjesti konsertin Kangasalan kirkossa 21.2.1926. Klikkaa kuva isommaksi.

– Professori Viljo Ylöstalo laati Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle ehdotuksen 25 kilowatin tehoisesta suurasemasta Hämeenlinnaan tai Lahteen. ”Hämeenlinna on väestösuhteisiin nähden jonkun verran edullisempi kuin Lahti ja Tampere, vaikka eroitus Lahteen ja Tampereeseen verrattuna on suhteellisesti pieni. Jos kuitenkin pidetään suotavana, että aseman kidekuuluvaisuus ulottuisi mahdollisimman kauas maan itäosiin, on Lahti asetettava etusijalle. Edelläolevan perusteella on siis sopivimpana yleisradioaseman suuruutena pideltävä asemaa, jonka keskimääräinen antenniteho on noin 25 kilowattia. Tällä teholla saavutettava kuuluvaisuus kidevastaanottajalla on 175 — 200 km, ja asuu tällä säteellä noin 1,5 miljoonaa asukasta. Sopivina aseman sijoituspaikkoina on pidettävä Hämeenlinnaa ja Lahtea, jääden valinta riippuvaksi näiden välillä aseman tarvitseman alueen ja käyttövoiman saantimahdollisuuksista”, kirjoittaa Langaton-lehti 1.1.1926, nro 5, s. 6.

O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradio -nimisen yhtiön perustava kokous pidettiin Helsingissä 29.5. ”Syyskuun 7 p:nä päätti yhtiön hallintoneuvosto seuraavasta päivästä alkaen ottaa yhtiön huostaan Suomen Radioyhdistyksen siihen asti hoitaman radiolähetyksen kokonaan. Tämän yhteydessä ryhdyttiin heti yhtiön puolesta toimeenpantavan väliaikaisen kuuntelulupien hankintajärjestelmän toteuttamiseksi, jotta lähetystoiminnasta johtuvat kustannukset saataisiin peitetyiksi”, kertoo Yleisradion vuosikirja 1926 ja jatkaa ”Kielikysymyksessä hallintoneuvosto antoi johtokunnalle sellaiset ohjeet, että suomea ja ruotsia oli lähetyksissä käytettävä toistaiseksi Suomen Radioyhdistyksen käyttämällä tavalla.

Yleisradio aloitti lähetyksensä 9.9.1926

Muistolaatta Helsingin Katajanokalla (osoiteessa Puolipäivänkatu 4) Yleisradion ensimmäisistä radiolähetyksistä. Klikkaa kuva isommaksi.
Muistolaatta Helsingin Katajanokalla (osoiteessa Puolipäivänkatu 4) Radiopataljoonan lähettimestä ja Yleisradion ensimmäisistä radiolähetyksistä. Klikkaa kuva isommaksi.

Vuonna 1926 Suomen Radioyhdistyksen rahat oli lopussa. ”Yleisradiotoiminta maassamme on nykyisin erittäin kriitillisessä ajankohdassa. Parhaan radiokauden juuri alkaessa totesi Suomen Radioyhdistyksen johtokunta, ettei sillä ollut käyttövaroja lähetysten toimeenpanemiseen edelleen”, kertoo Helsingin Sanomat 9.9.1926

Yleisradio aloitti lähetyksensä 9.9.1926 Suomen Radioyhdistyksen entisillä laitteilla ja henkilökunnalla. ”Yleisradion yleisradiolähetysten siirtyminen Suomen Radioyhdistykseltä ja radiojoukkojen yleisradioasemalta Suomen Yleisradio-osakeyhtiölle ei tiedä ainakaan aluksi muuta muutosta ohjelmiin nähden kuin että ne nyt siirtyvät kaikki yksiin käsiin. Suomen
Radioyhdistyksen lähetyksistä tunnettu yleisen suosion saavuttanut lähetysten esittelijä, oopperalaulaja Alexis af Enehjelm tulee edelleen lähettämään yhtiön ohjelmatkin jotka yhtiö koettaa saada pysymään ainakin yhtä korkealla tasolla kuin mille Suomen Radioyhdistys on ne kuluneitten vuosien aikana saanut. Radiojoukkojen välittämät sää-, aika-, maatalous- ym. tiedotukset samoin kuin jumalanpalvelukset sunnuntaisin, tulevat nyt myöskin yhtiön toimesta huolehdittaviksi.

Paikallisasemat saivat Helsingin suorat ohjelmat puhelimen välityksellä. Paikallisasemat lähettivät omat suorat ohjelmansa Helsinkiin myös puhelimen välityksellä.

Yleisradion ensimmäinen lähetys.

Torstaina syyskuun 9 p:nä lähetettiin ensimmäinen yhtiön ohjelma. Ohjelman aluksi toimitusjohtaja, toimittaja Viherjuuri lausui yleisölle muutaman sanan Oy. Suomen Yleisradion lähetysten alkamisesta ja prokuristi Deinert toisti samat alkusanat ruotsiksi, sen jälkeen seurasi musikaalinen ohjelma, jonka lomassa saatiin kuulla tri K. S. Laurilan esitelmä sekä STT:n välittämiä uutisia.”

Avajaispuheessaan toimitusjohtaja Viherjuuri lausui ”Arvoisat radiokuuntelijat! Suomen yleisradion historiassa on tänään merkittävä huomattava tapaus: Osakeyhtiö Suomen Yleisradio on alkanut toimintansa! Tästä lähtien tapahtuu kaikki yleisradiolähetys Helsingistä yksinomaan O. Y. Yleisradion toimesta ja samalla lakkaavat tätä lähetystä toimittamasta sekä Suomen Radioyhdistys että Radiopataljoonan yleisradioasema. Suomen yleisradiokuuntelijat tulevat aina kiitollisuudella muistamaan niitä uraauurtavia lähetyksiä, joita nämä molemmat laitokset ovat toimeenpanneet ja O. Y. Suomen Yleisradiolla on näitten laitosten vaivalla ja varoilla hankitut kokemukset suurimmalta osalta sinä perintönä, jonka nojalla se saa ja rohkenee jatkaa tätä nykyoloissamme niin ylen tärkeätä, sivistystä, tiedonantoa ja jalostavaa virkistystä tarkottavaa työtä”. Puhe on luettavissa kokonaisuudessaan Langaton-lehdestä.

Kohti omaa radioasemaa ja säännöllisiä lähetyksiä.Hallintoneuvoston kokouksessa lokakuun 4 p:nä päätettiin johtokunnan ehdotuksesta, että yhtiön lähetykset lokakuun 9 p:stä lähtien tapahtuisivat yksinomaan radiopataljoonan aseman välityksellä, koska mainittu asema oli voimakkaampi kuin suojeluskunnan hallussa oleva ja koska ainoastaan yhden aseman käyttäminen tiesi yhtiölle 12.000 markan säästöä kuukaudessa.

Yleisradion säännölliset jokapäiväiset lähetykset alkoivat 1.12.1926. ”Päivälähetysten aika määrättiin silloin klo 12 – 13 ja iltalähetysten klo 18 – 22,  sunnuntaisin lisäksi iltapäiväkonsertti klo 17 – 18. Viisi iltaa viikossa suomenkielistä ohjelmaa ja kaksi iltaa viikossa ruotsinkielistä. Ohjelmakulut 60.000 markkaa kuukaudessa.”

Katsaus Suomen Yleisradion ohjelmistoon vuonna 1926.

Puheita saatiin kuulla 17.
Esitelmiä pidettiin kaikkiaan 116.
Lausuntoa ja pakinoita oli yhteensä 72.
Englanninkielen oppitunteja annettiin 11.
Eduskunnan istuntoja radioitiin 2.
Näytelmäkappaleita ja vuoropuheluja oli 5.
Laulajattaria esiintyi 35.
Laulajia esiintyi 28.
Instrumentaalisooloja oli 39.
Kamarimusiikkia esitettiin 15 kertaa.
Orkesterisoittoa oli 58 iltana.
Torvisoittoa oli 10 iltana.
Sinfoniakonsertteja radioitiin 7.
Oopperaesityksiä radioitiin 4.
Jumalanpalveluksia radioitiin 29 (1 kpl Tampereen Tuomiokirkosta).
Vesper-Jumalanpalveluksia radioitiin 3.
Kuorolaulua esitettiin 9 kertaa.

Yleisradion vuosikirja 1927

Tammikuussa 1927 Porin Radiona ennen tunnettu Porin paikallisasema seurasi tiivisti Suomen Yleisradion lähetyksiä. Paikallisuuttakin oli sunnuntaina Jumalanpalvelusken verran.
Klikkaa kuva isommaksi.

Uusi radioasema Helsinkiin ja oma lehti. ”Lokakuun 24 p:nä pidetyssä kokouksessa päätti johtokunta kääntyä Valtioneuvoston puoleen pyynnöllä, että valtio ryhtyisi toimenpiteisiin Katajanokalla sijaitsevan lähetysaseman kuntoonlaittamiseksi Puolustusministeriön teknillisen osaston laatiman kustannuslaskelman mukaisesti, jolloin yhtiö on valmis ottamaan osaa korjauskustannuksiin korkeintaan 50.000 mk:lla. — Tämä pyyntö johti kuitenkin vasta v. 1928 myönteiseen tulokseen.”

”Omien radiolehtien julkaisemisesta on niinikään keskusteltu monessa kokouksessa. Lehtien (»Yleisradio» ja »Rundradion») ensimmäinen numero ilmestyi syyskuun 5 p:nä.”

Yleisradio muuttaa Helsingin Aleksanterinkadulle.Koska yhtiön studio- ja konttorihuoneisto yhtiön toiminnan laajentuessa osoittautuivat liian pieneksi, vuokrattiin yhtiölle uusi huoneisto kesäkuun alusta Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin talossa, Aleksanterinkatu 46. Huoneiston sisustus-suunnitelman laatiminen ja sisustamistöiden valvominen jätettiin arkkitehti Hanna-Lisa Kallialan tehtäväksi.”

”Ohjelmalähetyksiä on tapahtunut arki-iltoina klo 18.00 – 22.00 ja sunnuntai-iltoina klo 17.00 – 22.00. Arkipäivinä on lisäksi ollut aamupäiväohjelmaa klo 12.00 – 13.00; sunnuntaiaamupäivin on radioitu suomalainen ja ruotsalainen jumalanpalvelus. Kesäaikana on iltapäiväohjelmaan kuulunut ainoastaan musiikkiesityksiä, osaksi studiosta ja osaksi ravintola Kappelista.”

Ohjelmien laadun valaisemiseksi esitettäkööt seuraavat tilastolliset tiedot:

Esitelmiä pidettiin kaikkiaan 570.
Pakinoita oli 58.
Lausuntaesitysten lukumäärä oli 71.
Lastenohjelmia oli 124.
Näytelmiä esitettiin 33.
Laulajataria esiintyi 157.
Laulajia esiintyi 77.
Kuorolaulua oli 26 kertaa.
Instrumentalisooloja oli 157
Sinfoniakonsertteja radioitiin 15.
Oopperaesityksiä radioitiin 13.
Eduskunnan istuntoja radioitiin 2.
Englanninkielen oppitunteja oli 39
Jumalanpalveluksia radioitiin 120.
Vespereitä radioitiin 3.

Vuosikirja 1928

Lahden radioaseman kuuntelukartta vuodelta 1928. Klikkaa kuva isommaksi.
Lahden radioaseman kuuntelukartta vuodelta 1928. Klikkaa kuva isommaksi.

Tärkein tapahtuma maamme yleisradiotoiminnassa v. 1928 oli Lahden suuraseman valmistuminen huhtikuussa 1928. Lahden asema, joka on valtion rakennuttama ja valtion omistama, on saksalaisen »Telefunken»-yhtiön valmistama. Aseman antenniteho oli vuonna 1928 noin 25 kilowattia, mutta asema rakennettiin alunperin siten, että tehon korottaminen n. 40 kilowattiin käy päinsä suuremmitta kustannuksitta. Vuoden varrella onkin eduskunta myöntänyt tähän tehonkoroitukseen tarvittavan lisämäärärahan ja valtio on tehnyt Telefunken-yhtiön kanssa sopimuksen kyseessäolevasta tehonkoroituksesta. Aseman kilojaksoluku sekunnissa on ollut 197 ja aaltopituus siis 1522.8 metriä.

”Valtion ja O.Y- Suomen Yleisradion, välisen sopimuksen nojalla on yhtiö saanut käyttää Lahden asemaa ohjelmalähetyksissään. Lisäksi ovat yhtiön ohjelmia lähettäneet samat paikallisasemat kuin edellisenäkin vuonna, nimittäin Helsingin, Tampereen, Porin, Turun, Viipurin ja osittain Pietarsaaren paikallisasemat. Ennen Lahden aseman valmistumista, välitti lisäksi Mikkelin paikallisasema yhtiön ohjelmia. Yleisradion ohjelmien lisäksi ovat nämä paikallisasemat lähettäneet jossakin määrin omia ohjelmia, pääasiallisesti jumalanpalveluksia. Pietarsaaren asema on lähettänyt etupäässä ruotsalaisten asemien ohjelmia. Helsingin paikallisaseman omistaa Puolustusministeriö, jota vastoin muut paikallisasemat ovat paikallisten radioyhdistysten omaisuutta.”

Näiden paikallisasemien kilojaksoluvut sekunnissa, aaltopituudet ja antennitehot ovat seuraavat.

Yleisradion radioasemien sijaintipaikka, taajuus ja aallonpituus vuonna 1928
Yleisradion radioasemien sijaintipaikka, taajuus ja aallonpituus vuonna 1928

Suomen radioverkkoa kaipaa kehittämistä.  ”Vuoden varrella saatu kokemus on osoittanut toisaalta, että Lahden suurasema ja edellämainitut paikallisasemat eivät riitä tyydyttämään radiokuuntelijain tarpeita, vaan että maamme radioverkostoa on vielä edelleen kehitettävä, ja toisaalta, että maassamme mielenkiinto yleisradiotoimintaa kohtaan on siksi suuri, että varmastikin voidaan olettaa uusien asemien perustamiseen käytettyjen varojen tulevan korvatuiksi lisääntyneiden kuuntelumaksujen kautta, kääntyi yhtiö vuoden varrella kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön puoleen pyynnöllä, että ministeriö hankkisi selvityksen siitä, mitä suuntaviivoja uusia asemia suunniteltaessa ja perustettaessa olisi noudatettava.”

Ohjelmavaihto Pohjoismaiden välillä käynnistyy.Vuoden loppupäivinä valmistunut Suomen ja Ruotsin välinen puhelinkaapeli aiheutti suunnitteluja pohjoismaisesta ohjelmanvaihdosta. Kysymystä käsiteltiin joulukuun alkupäivinä 1928 Tukholmassa pidetyssä pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden ja Norden-yhdistysten edustajain kokouksessa. Ohjelmanvaihto aloitettiin kuitenkin vasta vuonna 1929.”

Vuosikirja 1929

”Huhtikuussa Prahassa pidetyn kansainvälisen radiokonferenssin tehtyä useita huomattavia muutoksia eri maille kuuluviin aaltopituuksiin nähden, muutettiin asemien kilojaksoluvut ja aaltopituudet heinäkuun 1 p:stä 1929 alkaen.”

Yleisradion radioasemat vuonna 1929
Yleisradion radioasemien sijaintipaikka, taajuus ja aallonpituus vuonna 1929

Kuopion radioasema. ”Syyskuusta 1928 lähtien on lisäksi toiminut Kuopion radioasema, jonka kilojaksoluku sekunnissa on 1382, aaltopituus 217 m. ja antenniteho 0.08 kw. Valtio omistaa Lahden ja Helsingin asemat, joista edellinen on posti- ja lennätinhallituksen ja jälkimmäinen puolustusministeriön hallussa; muut asemat ovat paikallisten radioyhdistysten omaisuutta.”

”Vuoden varrella on posti- ja lennätinhallitus ryhtynyt rakennuttamaan Helsinkiin uutta lähetysasemaa. Asema on tilattu Standard Telephones and Cables, Ltd-yhtiöltä ja tulee sen antenniteho olemaan 10 kw. Asema valmistuu maaliskuussa 1930.”

Säännöllinen lähetysaika

Kaikkia ei voi miellyttää. Kuuntelijapalautetta vuodelta 1927.
Kaikkia ei voi miellyttää. Kuuntelijapalautetta vuodelta 1927.

”Päiväohjelmaa: Arkisin klo 12.00—13.10; sunnuntaisin suomalainen jumalanpalvelus klo 9.00 tai 10.00, ruotsalainen jumalanpalvelus klo 13.00 ja näiden välillä muuta ohjelmaa, sekä syksystä alkaen lisäksi ennen Suomalaista jumalanpalvelusta aamu voimistelua tuntia suomeksi ja (joulukuussa) 1/2 ”tuntia ruotsiksi, sekä kansankonsertti klo 14.30.

Iltaohjelmaa : Talvikautena (1.1 – 31.5. ja 1.9 -31.12) klo 18.00 – 22.00 ja kesäkautena ( 1.6 – 31.8) klo 19.00—23.00; lauantaisin ja sunnuntaisin on lähetys kuitenkin aloitettu tuntia aikaisemmin.
Talvikautena on lisäksi lauantai-iltaisin lähetetty ravintolasta tanssimusiikkia klo 24:ään asti.

Lähetyskieli. 1.1 -15.9  lähetettiin Lahden aseman kautta suomenkielistä ohjelmaa kaikkina muina päivinä paitsi perjantaisin, jolloin lähetys oli ruotsinkielinen; Helsingin aseman kautta lähetettiin suomenkielistä ohjelmaa sunnuntaisin, maanantaisin, keskiviikkosin, torstaisin ja lauantaisin, ruotsinkielistä tiistaisin ja perjantaisin.”

Kansainvälinen ohjelmanvaihto

”Uudenvuodenpäivänä lähettivät Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska yhteisen ohjelman, jossa kunkin maan osalle oli varattu 1/2 tuntia; puhujina esiintyivät kaikki neljä pääministeriä.

Helmikuun 5 p:nä 1929 lähetettiin Suomesta käsin Runeberg-ohjelma Ruotsiin. Maaliskuussa radioitiin selostus Wasa-hiihdosta Ruotsissa, kruununprinssi Olavin ja prinsessa Märtan vihkiäiset Oslosta sekä pitkänäperjantaina Parcifal-esitys Tukholmasta ja pääsiäisyönä kreikkalaiskatolinen jumalanpalvelus Tallinnasta. Kesäkuussa radioitiin Kööpenhaminasta pohjoismaisen kuoroliiton kaksi konserttia ja elokuussa Armas Järnefeltin 60-vuotispäivänä Don Juan-juhlanäytäntö Tukholmassa. Syyskuussa radioitiin kansainliiton avajaisistunto Genevestä ja lokakuussa, jolloin oli kansainvälinen norjalainen ilta, otettiin iltaohjelma Oslosta. Joulukuussa lähetettiin Suomesta käsin Tallinnaan Suomalaisen Oopperan Mignon-esitys.”

Kuunnelma radion ensimmäisistä vuosista

Kuuntele Yle Areenasta Alexis af Enehjelmin kuulokuva radion alkuajoista, jossa seikkaillaan suomalaisen radion ensimmäisissä vuosissa. Kuulokuva on vuodelta 1936.

Lähteet:

  • Radio-lehdet 1924 – 1928,
    https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/912077?page=1
    Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  • Langaton: yleistajuinen radiolehti, vuosikerta 1928
    https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/903874?page=1
    Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  • Yleisradio : viikottain ilmestyvä ohjelmalehti, vuosikerta 1929
    https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/908491?page=1
    Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  • Yleisradion vuosikirjat 1926 – 1930

Suosituimmat