Yleisradion tv-historiaa sen ensiaskelista vuoteen 1962 saakka. Seuraa, miten pienet suunnitelmat kasvoi suureksi projektiksi ja miten televisiosta tuli osa suomalaisten arkea.
Televisiotekniikan kehitys alkoi 1920-luvulla. Skotlantilainen John Logie Baird rakensi ensimmäisen mekaanisen televisiojärjestelmän, joka perustui pyörivään levyyn. Vuonna 1929 hänen järjestelmänsä otettiin käyttöön koelähetyksissä Lontoossa ja Berliinissä.
Samalla vuosikymmenellä amerikanvenäläinen Vladimir Zworykin kehitti ikonoskoopin, ensimmäisen kuvaputken. Saksalainen Telefunken hyödynsti tätä teknologiaa ja valmisti 1930-luvulla ensimmäisiä televisioita, joita esiteltiin muun muassa Berliinin olympialaisissa vuonna 1936. Yleisradion reportteri Vuokko Arni koki ihmeellisen näköradiolähetyksen Berliinin kesäolympialaisissa vuonna 1936. Kuuntele!
Suomi seuraa maailmaa
Myös Suomessa seurattiin television kehitystä innolla. 1930-luvulla jotkut radioamatöörit onnistuivat vastaanottamaan televisiolähetyksiä ulkomailta. Yleisradio suunnitteli jopa televisiolähetyksiä vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin, mutta sota keskeytti suunnitelmat.
Turun Sanomat, 01.05.1933 kirjoittaa oululaisesta Martti Selinistä ja raumalaisesta Allan Paanusta: ”Lukuisat kokeilut ja keksinnöt ovat johtaneet onnistumiseen, onpa meillä Suomessakin jo pari radioamatööriä, jotka rakentamillaan vastaanottajilla pystyvät myös katselemaan, kun joku kaukainen radioasema, kuten Königswusterhausen tai Lontoo, lähettää radio-ohjelmaa. Toinen tällainen kaukonäkijä on eräällä oululaisella radioamatöörillä, toinen entisellä turkulaisella, nykyisin Raumalla asustavalla insinööri Allan Paanulla.”
”Königswusterhausen lähettää usein filmipätkiä. Lontoo taas pitää tapanaan lähettää radioaseman esittäjistä kuvaa näiden esiintyessä. Lontoon lähetyksellä on se hyvä puoli, että se lähettää kuvan ja äänen eri aaltopituuksilla, joten sieltä voi kahta vastaanottajaa käyttämällä sekä kuulla että nähdä esittäjän samalla kertaa. Siellä kuvalähetys lopetetaan tavallisesti siten, että kaikki esiintyjät tulevat esityksen jälkeen kumartamaan kaukaisille katselijoilleen ja kuuntelijoilleen. Königswusterhausenin lähetys päättyy taas kaukonäkijään ilmestyvään „Ende”-sanaan.”
Yleisradion palveluksessa olleen teknikko Martti Selinin kerrotaan ottaneen vuosina 1931-1934 vastaan kuvalähetyksiä Saksasta, Englannista ja Venäjältä. Niinä aikoina Selin jakoi tietojaan ja esitelmöi Oulun seudulla kaukonäkemisestä ja sen lähitulevaisuudesta.
Televisio Helsingin Olympialaisissa vuonna 1940
Radiokuuntelija-lehti 9.7.1939 kertoo: ”Olympiakisojen ajaksi järjestettävät televisioesitykset tarjoavat suomalaiselle yleisölle erinomaisen tilaisuuden tutustua televisioesitysten nykyiseen tasoon ja saada omakohtaisia vaikutteita televisiolähetysten eduista ja rajoituksista. Kaikki Helsingissä Olympiakisojen aikana käytettävät televisiolaitteet ovat saksalaista valmistetta ja ne edustavat tekniikan viimeistä kehitystasoa tällä alalla. Laitteet Saksa tulee asettamaan tänne ilmaiseksi kokeilutarkoituksessa”.
”Televisioesityksiä tullaan täällä järjestämään suurissa teltoissa, joihin mahtuu yhteensä n. 10000 katsojaa. Täällä esitettävien televisiokuvien suuruus on n. 2 x 2,5 m ja muistuttavat ne tavallisia elokuvia. Suuri ero on kuitenkin siinä, että televisioesityksissä kilpailut nähdään aivan samalla hetkellä, kun ne todellisuudessa tapahtuvat. Televisiotelttojen paikkoja ei ole vielä lopullisesti määrätty, mutta on esitetty ne asetettaviksi Pallokentälle”.
Kuten tiedämme, ei vuoden 1940 Helsingin Olympialaisia pidetty, eikä television ensiesiintymistä täällä nähty.
Suomi sai ensimmäisen maistiaisensa televisiosta vuonna 1950
Yhdysvaltalainen elektroniikkayhtiö General Electric järjesti Helsingissä esittelyitä, jotka näyttivät, millaista televisio oli tuolloin Yhdysvalloissa. Tarkoituksena oli valmistaa suomalaisia yleisöä televisiolähetyksiin, joita suunnittelin järjestettävä olympialaisten aikaan. General Electricin tuomat laitteet olivat tuolloin huipputeknologiaa.
Yleisradion vuosikirja 1950 kertoo: ”marraskuussa 1950 oli pääkaupungissa radiohistoriallinen merkkitapaus. Tällöin esitettiin Suomessa ensi kerran näköradio- eli televisioesityksiä. Suuri amerikkalainen toiminimi General-Electric oli täkäläisen edustajansa Anglo-Nordicin toimesta ja neuvoteltuaan asiasta yhtiön ja olympiakisojen järjestelytoimikunnan kanssa järjestänyt tänne näköradioesityksiä, joissa suomalaiselle yleisölle tarjoutui tilaisuus tutustua Amerikan näköradion nykyiseen tasoon. General Electricin tänne tuomat näköradiolaitteet olivat tekniikan viimeisiä uutuuksia ja varsin korkeaa tasoa. Toiminimi oli järjestänyt näköradioesitykset silmälläpitäen olympiakisojen ajaksi suunniteltavia näköradioesityksiä.”
Vuonna 1955 Yleisradiossa tutkittiin tv-toiminnan aloittamista
Pienet askeleet kohti omaa televisiotoimintaa. ”Yleisradion menoarviossa v. 1955 oli ensi kerran varattu määräraha televisiotoiminnan aloittamiseen liittyvien kysymysten selvittämistä varten. Televisioinsinööriksi siirrettiin radioasemaosastolta dipl.ins. Sven Lounastörmä. Ohjelmajohtaja Ragnar Ölander laati yhdessä ins. Lounastörmän kanssa laajahkon televisiotoiminnan aloittamista koskevan muistion. Myös yhtiön teknillinen neuvottelukunta teki televisiotoiminnan aloittamista koskevia esityksiä. Useat yhtiön toimihenkilöt tekivät ulkomaanmatkoja televisiotoimintaan perehtymistä varten. Matkat suuntautuivat keski-Eurooppaan, Skandinavian maihin, Neuvostoliittoon ja Yhdysvaltoihin.”
TES-TV:n koelähetykset vuonna 1956 vauhditti Ylen tv-toiminnan käynnistämistä
Tekniikan Edistämissäätiön perustaman TES-TV:n lähetykset alkoivat maaliskuussa 1956 Teknillisen korkeakoulun studiosta. TES:n ripeys pakotti Yleisradionkin kiirehtimään tv-toimintansa käynnistämistä.
”Yleisradion johtokunta jätti 23. 5. hallintoneuvostolle muistion, joka sisälsi esityksen televisiotoiminnan aloittamisesta. Esityksessä edellytettiin mm. seuraavia toimenpiteitä:
a) televisiokoetoiminta aloitetaan niin pian kuin studio, lähetin ja tarpeellinen välineistö saadaan käyttökuntoon
b) Pasilan entinen radioasema sisustetaan tilapäiseksi televisiostudioksi ja rakennetaan tarvittavat lisätilat
c) 2 kW:n kuva- ja 1 kW:n äänilähetin asennetaan Olympiastadionin torniin ja rakennetaan linkkiyhteys Pasilan studiosta Stadionille
d) asemaverkko rakennetaan niin nopeasti kuin taloudelliset ja teknilliset seikat sallivat, ensimmäisenä tavoitteena Helsingin, Turun, Tampereen ja Lahden televisioasemat sekä Forssan välitysasema; koetoiminnan aikana pyritään lähettämään ohjelmaa n. 6 t. viikossa, tavoitteena on vuoteen 1960 mennessä n. 151. viikko-ohjelmaa; ryhdytään suunnittelemaan ajanmukaisen televisiostudiotalon rakentamista
Yhtiö jätti 11. 8. kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle anomuksen pyytäen sen toimenpidettä määrärahan varaamiseksi television v:n 1957 menoja varten. Eduskunta myönsi varat 20.12. Laadittuaan selvityksen niistä tekijöistä, jotka liittyvät mainoslähetysten ottamiseen televisioon, johtokunta esitti 19. 12. hallintoneuvostolle lisämuistion, jossa mm. esitettiin, että televisiolähetyksissä sallittaisiin mainontaa”.
Television koelähetys Stockmannilla vuonna 1956
”Näköradio tulee lähitulevaisuudessa löytämään tiensä useimpiin koteihin”, uskotaan Lii-Filmin katsauksessa Stockmannin tavaratalossa pidetyn koelähetyksen innoittamana 6.4.1956.
Yleisradion ensimmäistä tv-lähetintä esiteltiin Helsingin radio- ja televisionäyttelyssä lokakuussa 1956
Vuonna 1956 Yleisradio otti merkittävän askeleen kohti televisiotoiminnan käynnistämistä Suomessa. Yhtiö tilasi 9.2.1956 Yhdysvalloista huippuluokan televisiolähettimen, jonka teho oli tuolloin erittäin korkea (kuvateho on 2 kW ja ääniteho 1 kW).
Lähettimen saapumisen myötä Yleisradio pystyi järjestämään lokakuun 1956 Helsingin radio- ja televisionäyttelyn yhteydessä ensimmäisiä televisioesityksiä Suomessa. Näyttelyssä käytettiin myös Saksasta lainattua studiokalustoa, mikä mahdollisti monipuolisemman ohjelmatarjonnan. Lainakalustoon kuului mm. 16 mm filminesityskoneisto, vidicon-kamera ja kuvanvalintalaitteet.
Saksasta tilattu moderni antenni asennettiin Helsingin stadionin torniin, joka varustettiin televisiolähetyksiä varten. Samaan aikaan Pasilaan rakennettiin väliaikainen televisiostudio.
Yleisradion vuosikirja kertoo: ”Saksasta Rohde & Schwarz’ilta tilattu lähettimen ns. superturnstile-mallinen antenni saapui maahan lokakuussa ja asennettiin Stadionin torniin, jonka kolme ylintä kerrosta oli varattu televisiolähetintä varten. Tilapäistä televisiostudiota ryhdyttiin rakentamaan Pasilan entiseen radioasemarakennukseen. Pysyvän televisioaseman ja -studion paikkakysymyksen selvittämiseksi suoritetuissa tutkimuksissa osoittautui Ilmalan alue parhaiten soveltuvan Helsingin televisiokeskuksen paikaksi. Alueen eteläisen rinteen varaamisesta televisiota varten neuvoteltiin sekä Ilmatieteellisen keskuslaitoksen että maatalousministeriön kanssa.”
Suomen Yleistelevisio aloitti koelähetykset maaliskuussa 1957
Suomen Yleistelevisio aloitti koelähetyksensä Fabianinkadulta maaliskuussa 1957 ja Pasilan uudesta tv-studiosta saman vuoden elokuussa.
”Radio Corporation of Americalta (RCA:lta) tilattu lähetin asennettiin Stadionin torniin tammikuussa. Stadionin tornin tv-asema aloitti virityskuva- ja äänilevylähetyksensä helmikuun alussa. Kun tv-studiota ei voitu sijoittaa Stadionin rakennukseen, hankittiin RCA:lta mikroaaltolinkki tv-ohjelmien siirtoa varten.
Koestudio sijoitettiin Fabianinkadun varrella olevaan radiotaloon, josta varattiin neljä pientä huonetta televisiota varten. Tänne sijoitettiin kamerat, 16 mm filmiprojektori sekä muut välttämättömät tv-studiolaitteet. Studion pienuudesta huolimatta saatiin arvokasta kokemusta tulevaa toimintaa varten.
Studio oli käytössä 13.3-21.5. ja lähetettiin sieltä studio- ja filmiohjelmaa 30 tuntia. Lähetyksiä lähetettiin kahtena iltana viikossa (tiistaisin ja perjantaisin).
TV:n alkuaikoina esitetyt filmit oli tosiaan filmejä
Viereinen Ylen Elävä Arkiston julkaisema kuva esittää Yleisradion varhaista televisiostudiota Fabianinkadulla vuonna 1957. Keskeisessä roolissa ovat 16 mm:n filmiprojektori ja vidikon-kamera. Projektorin avulla filmimateriaali syötettiin kameran sisään, ja kamera muutti filmikuvan televisiosignaaliksi, joka sitten lähetettiin televisiokatsojille.
”Pantason 16 mm:n filmiprojektori syöttää filmiohjelman Fernseh GmbH:n vidicon-kameran suuaukkoon ja vidicon-kamera muuttaa sen tv-kuvaksi. Projektorin alla on kameran jännite- ja virtalähde ja äärimmäisenä on vidicon-kameran tarkkailumonitori. Laitteet Fabianinkadun radiotalossa”
Vuonna 1957 Pasilan entinen yleisradioasema muuttui tv-studioksi
Yleisradion vuosikirja 1957 kertoo: ”Jo vuoden alkupuolella oli ryhdytty rakentamaan tilavampaa tv-studiota Pasilassa sijaitsevaan entiseen yleisradioasemarakennukseen. Täältä sai tv-studio tilaa yhteensä 382 m2. Suuren studion pinta-ala on 80 m2 ja pienen 35 m2. Lisäksi on rakennuksessa ohjaushuone, kamera- ja äänitarkkaamot, filmihuone, laboratorio sekä kaksi pukeutumishuonetta ja kaksi toimistohuonetta.
Studiorakennuksen viereen rakennettiin 100 m2 suuruinen varastorakennus. Pasilan tv-studio valmistui 13.8.1957 jolloin sieltä oli ensimmäinen lähetys. Tv-kaluston on sinne toimittanut Fernseh A.G. länsi-Saksasta.
Vuonna 1957 tv-lähetyksiä oli kolmena iltana viikossa (tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin klo 19.30- n. 21.00).
Itsenäisyyspäivänjuhlat Presidentinlinnasta alkoi vuonna 1957
Vuonna 1957 Suomen televisiotoiminta oli vielä nuorta ja kehitteillä. Huolimatta tästä, Yleisradio otti rohkeita askeleita suorittamalla suoria lähetyksiä. Vuoden kohokohta oli itsenäisyyspäivän juhlallisuuden Presidentinlinnassa.
”Kesällä suoritettiin eräitä ulkolähetyskokeiluja. Näistä mainittakoon Suomi—Eesti jalkapallo-ottelun televisiointi Helsingin Stadionilta sekä Eesti— Suomi yleisurheilumaaottelun releointi Tallinnasta. Huomattavia teknillisiä valmisteluja vaati myös suora lähetys itsenäisyyspäivän juhlasta presidentin linnassa.”
TV-kokeiluja Lahdessa syksyllä 1957
”RCA:lta tilattiin 29.5. neljä tv-lähetintä, joiden kunkin kuvateho on 10 kW ja ääniteho 5 kW. Lähettimistä kaksi ensiksi valmistuvaa on suunniteltu sijoitettavaksi Lahteen ja Turkuun. Yhtiön työpajassa valmistui Lahden asemalle tv-lähetys- ja releointiantennit. Viimemainitun vahvistus on 18 dB”
Lahden radioasemalla ryhdyttiin kokeilemaan Helsingin Stadionin tornissa sijaitsevan tv-lähettimen releointimahdollisuuksia Lahdessa. Releointitulokset näyttivät siksi tyydyttäviltä, että katsottiin Lahden televisioaseman voivan ottaa ohjelmansa alkuvaiheessa releoimalla. Myöhemmin on siirryttävä linkkijärjestelmään.
Vuoden lopussa toimi tv-studion päällikkönä dipl.ins. A. M. Kuusela ja teknilliseen henkilökuntaan kuului 2 käyttöinsinööriä, 2 kameramiestä, 10 studioapulaista, 1 konekirjoittaja ja 2 autonkuljettajaa, yhteensä 18 henkilöä.
Tärkeimmistä sarjaohjelmista mainittakoon Voitto merellä (NBC, 23 osaa), TV-veikkaus (5 ohj.), Viikon resepti (4 ohj.), Tenavakanava (6 ohj.), Kärpänen (6 ohj.), Arvaa salaisuuteni (3 ohj. suom., 1 ruots.), Kerho 57 (5 ohj.) ja Kodin tekniikka (3 ohj.). Näytelmiä esitettiin yht. 4, 3 suomenkielistä ja 1 ruotsinkielinen. Koulutuskursseja järjestettiin kolme (maaliskuussa, elokuussa ja joulukuussa) ja osanottajia on ollut yhteensä n. 50.
Vuoden lopulla hyväksyttiin julkisten kilpailujen tuloksina television tunnuskuva, jonka oli suunnitellut taiteilija E. Rät sekä tunnussävel jonka oli säveltänyt Lauri Saikkola. Se otettiin käyttöön vuoden 1958 alusta.
Vuonna 1958 lähetyksiä oli viitenä päivänä viikossa ja kesälomien aikaan pidettiin pitkä tv-loma
Vuoden 1958 alussa siirryttiin säännölliseen televisio-ohjelmatoimintaan. Vuosikirja kertoo ”koelähetyksistä siirryttiin v. 1958 alussa säännölliseen televisio-ohjelmatoimintaan, lisättiin lähetysaikaa siten, että se käsitti viisi ohjelmailtaa viikossa. Lähetyksiä oli kaikkina muina iltoina paitsi maanantaisin ja torstaisin. 15.6. – 9.8. välisenä aikana ei ollut lähetyksiä.”
Ohjelmatuotanto oli ulkolähetyksiä lukuunottamatta keskitetty Pasilan studioon, mistä myös Oy. Mainos-TV — Reklam Ab:n ohjelmat yleensä lähetettiin. Arkisin maanantaita lukuunottamatta lähetettiin testikuvaa ja äänilevymusiikkia klo 11— 13 välisenä aikana. Samalla esitettiin myös edellisen illan ohjelmassa olleen kamerakierroksen uusinta.
Tärkeimmät ulkomaiset sarjafilmit olivat: Champion — ihmehevonen, Filmin historiaa, Ystä-
vykset, Robin Hood, Helikopterilentäjät, Abbot ja Costello sekä Vedenalaisen maailman ihmeet.
TV saapui Kotkaan, Lahteen, Tampereelle ja Turkuun vuonna 1958
Vuonna 1958 Stadionin torniin varattiin lisätilaa tarkkailulaitteita varten. Lähetysten katselualuetta laajennettiin pitkin Etelä-Suomea asemien välisillä linkkiyhteyksillä, tai niin että asemat releoivat toisiaan. Yleisradion vuosikirja vuodelta 1958 kertoo näistä ajoista seuraavaa.
Kotka. Kotkan vanhaan vesitorniin sijoitettiin pienitehoinen Telefunken-tehtaan rakentama kanavanvaihtaja, jonka näkyvyyssäde Karhulan suuntaan on n. 5 km ja muihin suuntiin n. 2 km. Kanavanvaihtaja ottaa ohjelmansa releoimalla Lahden tv-asemaa. Asema aloitti koelähetyksensä 14.10. Kokemukset siitä ovat olleet suotuisia. Aseman säteilyteho (ERP) on 2 W.
Lahti. RCA:lta tilattu 10 kW tehoinen tv-lähetin sijoitettiin 17.1. Lahden yleisradioasemalle. Aseman 150 m korkuiseen antennimastoon kiinnitetty tv-antenni on ympärisäteilevä ja 4-kenttäinen. Kunkin kentän muodostaa 4 päällekkäistä kokonaisaaltodipolia. Antennin vahvistus on 3. Aseman säteilyteho (ERP) on 15 kW. Tv-asema aloitti koelähetyksensä 28.3. Ohjelmansa asema otti releoimalla Helsingistä. Kun Helsingin tv-aseman kenttä Lahdessa on heikko, siirrettiin releointivästaanottimet 8. 8. Hyvinkään vesitorniin, josta ohjelma lähetettiin linkillä edelleen Lahteen. Tämä sekaohjelmayhteys osoittautui suhteellisen tyydyttäväksi. Vain virtakatkokset Hyvinkään vesitornissa häiritsivät ohjelmansiirtoa.
Tampere. Kun Ylöjärvelle suunniteltu suuritehoinen tv-asema valmistuu vasta muutaman vuoden kuluttua, päätettiin Tampereen Pyynikin näkötorniin sijoittaa pienitehoinen väliaikainen asema. Lähetin on RCA:n valmistetta teholtaan 0,1 kW. Antennina on yhtiön työpajassa valmistettu kaksitasoinen perhosantenni, jonka vahvistuskerroin on 2. Aseman säteilyteho (ERP) on 0,2 kW. Asema aloitti lähetyksensä 1. 10. Aseman näkyvyyssäde on n. 25 km. Tampereen tv-asema saa ohjelmansa Lahdesta Pälkäneen linkkiaseman välityksellä. Linkkiasemalla vastaanotetaan Lahden tv-aseman lähetykset. Vastaanottimen antenni on 4-tasoinen 36-elementtinen yagi-antenni. Vastaanotetut ohjelmat lähetetään edelleen 7.000 MHz:n linkillä Tampereelle. Vaikka releointiyhteys Lahti-Pälkäne on pitkä, ohjelmansiirto Lahdesta Tampereelle on toiminut tyydyttävästi.
Turku. Turun yleisradioasemalla asennettiin 13.5. RCA:n rakentama 10 kW tehoinen tv-lähetin. Aseman 150 m korkuiseen mastoon kiinnitettiin yhtiön työpajassa valmistettu antenni, joka on samaa rakennetta kuin Lahdessa. Aseman säteilyteho (ERP) on 25 kW. Asema valmistui 30.9. Kun ohjelmayhteys Helsinkiin ei tällöin vielä ollut valmis, asema lähetti päivittäin vain testikuvaa ja ulan ääniohjelmaa.
Vuonna 1959 Yleisradion tv-osasto muutti Ilmalan vesitornirakennukseen
”Ohjelmaosaston muutto vuoden 1959 alussa Ilmalan vesitornirakennuksesta vuokrattuihin toimistotiloihin ja uuden studion käyttöön otto toukokuussa loi paremmat edellytykset ohjelma- ja teknillisen henkilökunnan yhteistyölle ja merkitsi täten sekä toiminnan keskittämistä että laajentamista. Kevättalvella siirryttiin viidestä ohjelmaillasta kuuteen (torstai-ilta lisättiin) ja syyskuun alusta kuudesta ohjelmaillasta jokailtaisiin lähetyksiin.
Suomenkielisen ohjelmiston rungon muodostivat dokumentti-, ajankohtaiset ja yhteiskunnalliset ohjelmat ja syyskaudella lisätyt STT:n tv-uutiset. Urheilua oli yhteensä n. 33 tuntia. Erilaista viihdeohjelmaa ja kevyttä musiikkia oli myös runsaasti, kuten lauantaisin Palapeli (20 ohj.), Ota tai jätä (7 ohj.), Visailukisailu (14 ohj.) ja Music, music.. (10 ohj.).
Ruotsinkielisiä ohjelmia lähetettiin tiistaisin ja perjantaisin (keväällä 30 min. tiistaisin ja 20 min. joka toinen perjantai; syksyllä 45 min. tiistaisin ja 30 min. joka toinen perjantai). Lasten ja nuorten ohjelmat sijoitettiin perjantaihin.
Lyhytkuvasarjat muodostivat pääosan muusta filmiohjelmistosta ja näistä mainittakoon seuraavat nuorten sarjat: Robin Hood, Lassie-koiran seikkailut, Yksinäinen ratsastaja ja Disneyland. Dokumenttisarjoja ovat edustaneet Borneostory ja Liv och leverne i gamla Sverige (ruots.). Filmin historia ja Vedenalaisen maailman ihmeet, viihdemusiikkia Nat King Cole Show, Perry Como Show, Mantovani orkestereineen sekä crazy-komediaa Abbot ja Costello sekä Paksukainen ja Ohukainen (Stan Laurell ja Oliver Hardy)”.
Vuonna 1959 TV alkoi näkyä ympäri Etelä-Suomea
Vuonna 1959 Lahden ja Turun tv-asemien lähetysantenneja tehostettiin, jonka johdosta katselualue laajeni entisestään.
Tammela. Tammelassa sijaitsevaan linkkitorniin asennettiin 0,1 kW:n tehoinen tv-lähetin, joka on valmistettu yhtiön työpajassa. Lähetysantennina on työpajassa tehty nelitasoinen perhosantenni. Aseman säteilyteho on 0,2 kW (ERP). Näkyvyyssäde on noin 25 — 30 km maastosta riippuen. Näkyvyysalueelle jäävät siten mm. Forssan ja Karkkilan kauppalat. Ohjelmansa asema saa toistaiseksi releoimalla Helsingin tv-aseman lähetyksiä. Myöhemmin asema ottaa ohjelmansa suoraan Helsinki—Turku-linkistä. Asema aloitti lähetyksensä 7. 4. 1959 kanavalla 10.
Riihimäki. Riihimäellä häiritsi tv-katselua vanhojen ula-vastaanottimien aiheuttama säteily. Häiriön poistamiseksi asennettiin Riihimäen vesitorniin syyskuussa pienitehoinen kanavanvaihtaja, jonka säteilyteho on 5 W ja lähetyskanava 11. Asema releoi Stadionin tornin lähetintä.
Rauma. Syksyllä asennettiin Rauman vesitorniin 80 W:n tehoinen kanavanvaihtaja. Vastaanottoantenni on 2-kenttäinen Turun tv-aseman lähetysten vastaanottamiseksi. Lähetysantenni on yksikenttäinen ja suunnattu Poriin päin. Lähetysantennin vahvistusluku on 14 ja aseman teho on 1,2 kW (ERP). Asema antaa hyvän näkyvyyden Rauman kaupunkiin ja sen ympäristöön, minkä lisäksi se siirtää tv-ohjelmat Turusta Porin tv-asemalle. Asema aloitti lähetyksensä 3.12. kanavalla 5.
Pori. Porin vesitornin katolle pystytettiin vuoden lopulla 18 m korkea teräsmasto, jonka huippuun kiinnitettiin kaksitasoinen perhosantenni. Maston keskiosaan asennettiin 2-kenttäinen vastaanottoantenni, joka suunnattiin Raumalle. Tornihuoneeseen sijoitettiin yhtiön työpajassa valmistettu 0,1 kW:n lähetin. Aseman säteilyteho (ERP) on 0,2 kW. Asema aloitti koelähetyksensä 17.12. kanavalla 9.
Helsinki – Turku linkki. Telefunkenilta tilatut linkkilaitteet Helsinki-Turku yhteyttä varten saapuivat kevättalvella. Laitteiden asennustyöt Kerkolan, Tammelan ja Erkylän linkkitorneissa sekä Turun tv-asemalla ja Pasilan vesitornissa päättyivät lokakuussa. Pasilan vesitornin katolle pystytettiin 32 m korkea teräsristikkomasto, johon asennettiin parabolinen peili. Linkin ohjelmanvälityssuunta on käännettävissä niin, että ohjelma voidaan siirtää joko suunnassa Helsinki—Turku tai päinvastaisessa suunnassa. Linkki toimii 4 GHz taajuusalueella välittäen toistaiseksi vain kuvan. Myöhemmin tulee linkki välittämään myös tv-ohjelmaan kuuluvan äänen. Linkkilaitteiden vastaanottomittaukset suoritettiin marraskuussa ja osallistui niihin 3 Telefunkenin insinööriä. Uusi linkki täyttää kaikki CCIR:n kansainväliselle linkkiyhteydelle asettamat vaatimukset. Uudet linkkilaitteet otettiin vakinaiseen käyttöön 15. 10.
Eurovisioyhteys. Eurovisio-ohjelmien siirtoa varten oli suunniteltu tilapäinen yhteys Ruotsista Suomeen siten, että Tukholman kanavalla 4 toimiva tv-lähetys vastaanotetaan releoimalla Maarianhaminan läheisyydessä olevassa vanhassa majakkatornissa. Sieltä ohjelma lähetetään 7 000 MHz:n radiolinkkejä käyttäen kolmella linkkihypyllä Turkuun. Tätä varten pystytettiin Sottungan ja Korppoon väliasemille 68 m korkuiset teräsmastot, joihin sijoitettiin paraboliset peilit. Linkkilaitteisto tilattiin RCA:lta ja se on ns. siirrettävää mallia. Releointivastaanottimina käytetään Maarianhaminassa ruotsalaiselta toiminimeltä AGA:lta tilattuja erikoisvastaanottimia. Turusta Eurovisio-ohjelmat siirretään Helsinkiin ja muille tv-asemille Telefunkenin linkin välityksellä. Ensimmäinen uuden linkkiyhteyden kautta tapahtunut lähetys oli vuoden viimeisen päivän iltana. Ottaen huomioon pitkän releointiyhteyden välillä Tukholma-Maarianhamina onnistui lähetys verraten hyvin.”
Vuonna 1960 tv-ohjelmia lähetettiin päivittäin klo 18 – 22
Yleisradion vuosirja 1960 kertoo: ”Ohjelmaosasta oli koko toimintavuoden ajan sijoitettuna Ilmalan vesitornirakennuksen toisesta ja kolmannesta kerroksesta vuokrattuihin toimistotiloihin, jotka etenkin syyskaudella osoittautuivat riittämättömiksi. Jokailtaiset lähetykset käsittivät klo 18.00 tai 18.30 alkavia lasten- ja nuortenohjelmia lukuunottamatta yleensä ajan klo 19.30—21.15/21.30 ja Mainos-TV:lle varatut lähetysajat mukaanluettuina ajan klo 18.30/19.00 — 21.45/22.00. Mainos-TV lähetti päiväohjelmia klo 12.00— 12.30 neljästi viikossa kevätkaudella ja kolmasti viikossa syyskaudella.
Lasten- ja nuortenohjelmia lisättiin syyskauden alkaessa huomattavasti käsittämään ajat klo 18.00— 19.00 tiistaisin, klo 18.30— 19.00 perjantaisin ja klo 18.15— 18.30 lauantaisin. Suomen Television jokailtaisten ohjelmajaksojen alkuun ja loppuun sijoitettujen uutislähetysten tehostamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Syyskaudella esitettiin hartausohjelma lauantaisin klo 18.15— 18.30 ja sunnuntaisin ns. matineaohjelmaa n. klo 15.00— 16.00.
Lähetysaikoja supistettiin kesäkaudella seuraavasti: 29. 5.— 11. 6. neljästi viikossa, 12. 6.— 30. 7. kolmesti viikossa, 31. 7.—20. 8. neljästi viikossa ja 21. 8. lähtien jälleen joka ilta, lähinnä Rooman olympiakisojen johdosta. Roomasta saatiin yli 56 tuntia olympiakisaohjelmaa. Oman kisatoimituksen lähetysaika oli n. 3 ja 1/2 tuntia.
Vuoden 1960 tv-sarjoja olivat mm. ”Sherlock Holmes, Disneyland, Interpol kutsuu, Mantovani orkestereineen, Shirley Templen satukirja, Ohukainen ja Paksukainen, Mikki Hiiri-kerho, Rumpalipoika Pom, Torstaiteatteri, Hämärän raja, Perry Mason, Elämää valtameren syvyyksissä, World Artists, Bonanza, Dickensin kertomuksia, Perry Como show, Nat King Cole show, Elämää Borneolla, Liv och leverne i gamla Sverige.
Testikuva- ja viritysmusiikkilähetykset auttoivat antennin ja television säätämisessä
Television alkuaikoina testikuvan merkitys oli suuri, koska aikakauden antennit ja televisiot vaativat säätöä. Huono tai väärin suunnattu antenni aiheutti kuvaan ns. haamukuvia, kuvan soikeutta ja kohinaa. Myös ääni saattoi olla kohinainen, vaimea tai vääristynyt.
”Arkisin lähetettiin testikuvaa ja viritysmusiikkia sekä Kamerakierroksen uusinta yleensä klo 10.50— 12.00/13.00. Testikuva- ja viritysmusiikkilähetyksiä lisättiin syyskaudella yleisön toivomuksesta.
Testikuvan yhteydessä on kuultu myös selostettuja viritysohjeita, jonka avulla katsoja pystyi itse säätämään televisionsa kuvaa ja ääntä. Ulkoantennin säätämiseen tarvittiin aina kaverin apua tai mielummin antenniasentaja.
Yleisradio sai kuvanauhoituslaitteet vuonna 1960
”Pohjois- ja Eurovisio-vaihto vilkastui etenkin syyskaudella huomattavasti ja siihen vaikuttivat ratkaisevasti syksyllä käyttöön saadun kuvanauhoituslaitteen suomat mahdollisuudet tallettaa ohjelmia.”
1960-luvun alussa TV-lähettimet saapuivat pienemmille paikkakunnille
Tampere. ”Tampereelle rakennettavaa suurasemaa varten vuokrattiin 27.9.1957 Ylöjärven kuntaan kuuluvalta Teivaalan harjulta 0,2 ha:n suuruinen alue. Harjun korkeus merenpinnasta on 164 m ja sen laakea tasanne soveltuu hyvin tv-aseman paikaksi. Sinne rakennettiin 65 m korkea betonitorni, jonka alaosaan sisustettiin 8 kerrosta lähetintä ja muita teknillisiä laitteita varten. Tornin yläosa varattiin linkkien paraboliantenneille ja varsinaisille linkkilaitteille”. Tämä torni tunnetaan nykyisin numellä Soppeenmäen radio- ja televisiomasto.
”Tornin rakensi urakalla Rakennusliike Auttila Oy. Tampereelta ja se valmistui 11.12. 1959. Tornin huippuun rakennettiin Rauma-Repola Oy:n valmistama 150 m:n korkea teräsristikkomasto, johon kiinnitettiin 4-tasoinen ns. Achterfeld-mallia oleva tv-antenni, jonka jokainen taso käsittää 5 antenniyksikköä. Antennin vahvistuskerroin on 10. Antennin asentaminen mastoon oli sääolosuhteista johtuen erittäin vaikeata ja oli työaika ajoin keskeytettäväkin sateiden ja tuulen vuoksi. Antenni valmistui 15.12.1959. Tornin Vl-kerrokseen sijoitettu tv-lähetin on RCA:n valmistetta ja sen teho on 10 kW. Aseman säteilyteho on 80 kW ja sen näkyvyyssäde on n. 80—90 km maastosta riippuen. Ohjelmansa asema saa Annulan linkkiaseman välityksellä Tammelasta. Tampereen uusi tv-asema Ylöjärvellä aloitti lähetyksensä 28.12. samalla kanavalla 8, jota väliaikainen Pyynikille sijoitettu tv-asema oli lähetyksissään käyttänyt. Pyynikin asema lopetti toimintansa samana päivänä, jolloin se oli ollut toiminnassa vähän yli 2 vuotta eli 1.10.1958 — 28.12.1960”
Tammisaari. Kun Tammisaaren-Karjaan seuduilla tv-lähetysten katselun mahdollisuudet olivat huonot, rakennettiin Raaseporin lähelle 50 m merenpinnan yläpuolella olevalle harjulle pienitehoinen tv-paikallisasema. Sen antennimasto on 64 m korkea teräsristikkomasto ja antenni on yhtiön työpajassa tehty 4-tasoinen perhosantenni, jonka vahvistuskertoin on 4. Aseman lähetin on rakennettu yhtiön työpajalla ja on sen teho 0,1 kW. Kansainväliset sopimukset rajoittavat aseman säteilytehon 0,15 kW :iin. Näkyvyysalueen säde on n. 25 km, joten lähetykset ovat hyvin nähtävissä Tammisaari – Karjaan seuduilla. Ohjelmansa asema saa releoimalla Turkua. Koelähetykset alkoivat 19.12.1959 kanavalla 5.
Mäntyharju. Mikkeliin rakennettava tv-asema vaati ohjelmayhteyden aikaansaamiseksi väliasemaa Mäntyharjulla. Sopivaksi asemanpaikaksi katsottiin Toivolan mäki, joka on 130 m merenpintaa ylempänä. Paikalle pystytettiin 64 m korkuinen teräsristikkomasto ja sen huippuun asennettiin Mikkeliin päin suunnattu lähetysantenni ja Lahteen päin suunnattu vastaanottoantenni. Antennit olivat Achterfeld-mallisia, joiden suuntausvaikutus on 12 dB. Joulukuussa asennettiin asemalle 0,08 kW tehoinen yhtiön työpajalla rakennettu kanavanvaihtaja. Aseman säteilyteho on 1,5 kW ja koelähetykset alkoivat 28. 11. kanavalla 11. Niitä on voitu menestyksellä katsella aina Mikkelissä saakka.
Hämeenlinna. Katselumahdollisuuksien parantamiseksi Hämeenlinnassa sijoitettiin sinne 8.3.1959 pienitehoinen kanavanvaihtaja, joka ottaa ohjelmansa Lahdesta releoimalla kanavalla 9 ja lähettää sen edelleen kanavalla 5. Sen säteilyteho on 5 W. Asema on tarkoitettu lähinnä vain kaupunkia varten.
Kouvola. Kouvolan vesitornissa aloitti lähetyksensä 8.4. pienitehoinen kanavanvaihtaja. Se ottaa ohjelmansa Lahdesta releoimalla kanavalla 9 ja lähettää kanavalla 5. Aseman säteilyteho on 5 W ja näkyvyysalue 2 km.
Valkeakoski. Kun Valkeakoskella Tampereen väliaikaisen tv-aseman kenttä oli liian heikko tyydyttävää katselua varten, otettiin 6.2. tilapäiseen käyttöön kauppalan vesitorniin asennettu kanavanvaihtaja, joka vastaanotti ohjelmaa Tampereelta releoimalla ja lähetti 0,5 W säteilyteholla kanavalla 11. Kanavanvaihtaja lopetti toimintansa vuoden lopussa Tampereen uuden tv-aseman valmistuttua.
Lohja. Lohjan harjun aiheuttaman varjon vuoksi on Helsingin tv-aseman näkyvyys Lohjan kauppalassa heikko. Sen vuoksi asennettiin sinne 5 W säteilytehoinen kanavanvaihtaja, joka saa ohjelmansa releoimalla Helsingistä ja lähettää sen kanavalla 11. Asema aloitti lähetyksensä 25. 8.
Karhula. Kotkassa toimiva pienitehoinen kanavanvaihtaja oli käynyt riittämättömäksi tv-katselijoiden luvun lisääntyessä lähinnä Karhulan suunnassa. Sen vuoksi ryhdyttiin rakentamaan Karhulaan 48 m merenpinnan yläpuolella olevalle Äijönvuorelle n. 400 W tehoista tv-asemaa. Paikalle pystytettiin 15.9.64 m korkuinen teräsristikkomasto, mutta aseman valmistuminen siirtyi seuraavaan vuoteen.”
Ympäri Suomea laajeneva televisio otettiin yleensä tervetulleena vastaan. Mutta kun tv-toiminta laajeni Pohjanmaalle, herätti uusi väline myös epäilyksiä. Osa kirkonmiehistä pohti, vietteleekö televisio vakaan kristikansan maalliselle tielle.
Vuonna 1961 nähtiin TV-ohjelmia päivittäin klo 18-22
Yleisradion vuosikirja 1961 kertoo: ”Vuonna Suomen Television iltaohjelmiston rungon muodostivat lähetykset klo 19.30- 21.15. Mainos-TV:n ohjelmien sijoittuessa puolen tunnin tai tunnin jaksoina tämän ohjelmarungon kumpaankin tai jompaankumpaan päähän. Arkisin lähetettiin testikuvaa ja viritysmusiikkia yleensä klo 11.00— 15.00.”
”Vuoden 1961 aikana televisiosta nähtiin sellaisia sarjoja kuten mm. Dickensin kertomuksia, Bonanza, Elämää valtameren syvyyksissä, Perry Mason, Hämärän rajamailla, Torstaiteatteri, Mikki Hiiri-kerho, Disneyland ja Shirley Templen satukirja.”
”Tärkeimmät kotimaiset urheiluohjelmat olivat: nuorten jääkiekko-ottelu, Tampere, TUL:n II liittopäivät, Turku, koripalloshow, Turku, Suomi—Viro uintimaaottelu, Riihimäki, SM-uinnit, Turku, Suomi — Belgia tennisottelu, Suomi — Itä-Saksa jääkiekko-ottelu, Tampere”.
”Huomattavia ulkolähetyksiä järjestettiin seuraavasti: Ylöjärven tv-aseman vihkiäiset, Katariina Jagellonica ja Juhana-herttua (ohj. Turun linnasta), Kesäpäivä maalaistalossa (Hattula), Kivi-juhlat Nurmijärvellä, Potilaan parhaaksi (Töölön sairaala). Puutarhakaupunki Tapiola, Itsenäisyyspäivän vastaanotto Tasavallan Presidentin linnassa”
Televisiolähetykset saapuivat Keski-Suomeen, Pohjanmaalle ja Savoon
Vuonna 1961 valmistui kolme suuritehoista tv-asemaa, joiden ansiosta näkyvyysalueiden katselijamäärä kasvoi huomattavasti.
Lapua. Etelä-Pohjanmaan liittämiseksi tv-verkkoon ostettiin Lapuan Simsiövuoresta maa-alue suuritehoista tv-asemaa varten. Paikalle, jonka korkeus merenpinnasta on 128 m pystytettiin 320 m:n korkuinen masto, johon kiinnitettiin tv-aseman antennit. Maston toimitti ruotsalainen A.B. Vikstrand & Berg. Masto on varustettu polttomoottorihissillä ja sen huipussa on asianmukainen lentoestemajakka. Antenni on nelitasoinen ja koottu 16 kpl ns. Achterfeld-yksiköistä. Antennin vahvistuskerroin on 10. Asemarakennus on tilavuudeltaan 2.900 m3 ja osittain kaksikerroksinen. Lähetin on RCA:n valmistama ja sen kuvan huipputeho on 10 kW. Aseman säteilyteho on 80 kW ja näkyvyyssäde 80-100 km maastosta riippuen. Lähetyskanava on 5. Asema saa ohjelmansa linkin välityksellä Tampereelta. Asema aloitti koelähetyksensä 15. 11.
Kuopio. Jotta Kuopio ja sen ympäristö saataisiin mahdollisimman pian television katselupiiriin, sijoitettiin Kuopion yleisradioasemalle väliaikainen tv-asema. Aseman 150 m korkuiseen antennimastoon asennettiin kaksitasoinen Achterfeld-yksiköistä koottu antenni, jonka vahvistuskerroin on 5. Ula-asemarakennuksen päähän rakennettiin lisähuoneet tv-lähetintä ja -tarkkaamoa varten. Sinne sijoitettiin 10 kW:n tehoinen ranskalaisen toiminimen CSF:n valmistetta oleva lähetin sekä 0,1 kW:n tehoinen varalähetin. Säteilytehoksi tuli 45 kW. Matalasta antennimastosta huolimatta on näkyvyyssäteen todettu olevan n. 80 km. Asema lähettää kanavalla 7 ja saa ohjelmansa linkin välityksellä Jyväskylästä. Kuopion tv-asema aloitti koelähetyksensä 19.12.
Jyväskylä. Jyväskylän tv-asemaa varten ostettiin maa-alue Taka-Keljon Uimanoron mäeltä, jonka korkeus merenpinnasta on 239 m. Asemalle rakennettiin 320 m:n korkuinen antennimasto, johon antennit kiinnitettiin. Masto ja antennit ovat samaa rakennetta kuin Lapualla ja on antennin vahvistuskerroin 10. Asemarakennus on tilavuudeltaan 1.600 m3 ja se on kaksikerroksinen. Rakennukseen asennettiin ranskalaisen toiminimen CSF:n valmistetta oleva 2 kW:n tehoinen lähetin ja on aseman säteilyteho 10 kW. Näkyvyyssäde on n. 70 km mastosta riippuen. Ohjelmansa asema saa linkin välityksellä Tampereelta. Jyväskylän tv-asema aloitti toimintansa varalähetintä käyttäen 17. 12. Päälähettimen käytäntöönotto siirtyi seuraavaan vuoteen.
TV-lähetyksiä UHF-kanavilla ryhdyttiin valmistelemaan 1962
Näinä aikoina kaikki Yleisradion tv-lähetykset oli VHF-taajuuksilla, kanavilla 5 – 12. Se olisikin varmaan riittänyt yhdelle tv-kanavalle, mutta tässä vaiheessa kaavailtiin jo toista tv-kanavaa.
Yleisradion vuosikirja 1962 kertoo: ”1.9.1962 astui voimaan uusi ula-ääniradion ja television kanavajakosopimus, joka oli tehty Tukholman konferenssissa kesällä 1961. Tässä sopimuksessa on uudelleen tarkistettu kanavat ja taajuudet vanhoilla metrisillä ula- ja tv-alueilla (VHF), minkä lisäksi television uuden desimetriaaltoalueen (UHF) kanavat on jaettu tulevaa käyttöä varten”
Samassa vuosikirjassa oli myös mainita UHF-koelähettimestä ja sen hankinnasta: ”Koska television taajuusalueilla I ja III (VHF) on käytettävissä vain rajoitettu määrä kanavia, on keski-Euroopassa jouduttu jo käytännössäkin siirtymään uusille televisiota varten varatuille taajuusalueille IV ja V (UHF).
Tämä osoittautuu Suomessakin välttämättömäksi viimeistään silloin, kun toinen ohjelma tulee ajankohtaiseksi. Tästä syystä päätettiin sijoittaa Helsinkiin Tapiolan yleisradioasemalle UHF-koeasema, jotta saataisiin omakohtaisia kokemuksia uusien desimetristen aaltojen käytöstä ja niiden mahdollisuuksista. Tapiolan ula-mastoon asennettiin lähes 150 m korkeuteen neljä UHF-alueen antenniyksikköä, jotka Helsinkiin päin suuntaavina antavat 20-kertaisen teho vahvistuksen, kun syöttöjohtohäviöt on otettu huomioon.
Lähettimeksi on tilattu RCA :lta 1 kW tehoinen lähetin, jolloin säteilyteho Helsingin suuntaan tulee olemaan 20 kW. Valitettavasti lähetintoimitus kuitenkin myöhästyi ja UHF-koelähetysten aloittaminen siirtyi seuraavan vuoden puolelle”.
UHF-koelähetykset käynnistyivät 25.2.1963 UHF-kanavalla 24. Seuraava UHF-lähetin käynnistettiin TV2-kanavaa varten 1.1.1966 Lahdessa. ”Lähetin on teholtaan 150 W ja se on sijoitettu itäisen maston alla olevaan linkkisuojaan. Maston sisään n. 80 m:n korkeudelle asennetulla antennilla saavutetaan 1 kW:n säteilyteho. Aseman näkyvyyssäde on noin 15 km”, kertoo Yleisradion vuosikirja 1966.
Ensimmäiset väritelevisiot saapuivat Yleen syyskuussa 1963
Ensimmäiset väritelevisiolaitteet saapuivat Yleisradioon syyskuussa 1963. Laitteistoon kuuluu mm. yksi RCA:n ja kaksi Philipsin värivastaanotinta, väripalkkigeneraattori ja eräitä mittauslaitteita. Hankituilla vastaanottimilla on mahdollista seurata NTSC-, SECAM- ja PAL-järjestelmän mukaisia värisignaaleita.
Lähteet:
- Yleisradion vuosikertomukset 1955 – 1961
- Ylen Elävä Arkisto
- Kansalliskirjaston digitaaliset kokoelmat