Lyhytaaltolähetysten alkutaipaleita
1920-luvulla radiolähetykset rajoittuivat vielä lähialueille. Vuonna 1928 Lahteen valmistunut voimakastehoinen asema kuului jo ympäri Suomen ja jopa ulkomaille saakka.
Maailma kutistui lyhytaaltojen löytämisen myötä. Kun amerikkalaisen KDKA-radioaseman insinööri Frank Conrad vuonna 1923 rakensi 200 watin tehoisen lyhytaaltolähettimen, hän ei voinut aavistaa, miten tämä keksintö mullistaisi viestinnän. Lähetys Yhdysvaltain itärannikolta kantoi tuhansia kilometrejä, saavuttaen Yhdysvaltain länsirannikon ja myöhemmin Ison-Britannian Manchesterin.
Lyhytaaltojen toiminta perustui niiden kykyyn heijastua ionosfääristä takaisin maan pinnalle. Tämä mahdollisti pitkät lähetysmatkat, jotka olivat aiemmin olleet vain haave. Uusi teknologia herätti valtavan kiinnostuksen, ja pian lyhytaaltoasemia perustettiin ympäri maailmaa. Suomen naapurimaat Tanska ja Ruotsi olivat edelläkävijöitä lyhytaaltokokeiluissa.
1930-luvulla ulkomaiset radioasemat olivat suosittuja. Aikakauden lehdissä julkaistiin ohjelmatiedot eri maiden asemista, ja radioiden asteikoilta löytyivät kaikki tärkeät kaupungit. Radio yhdisti ihmisiä eri puolilla maailmaa ja toi uusia kulttuureja suomalaisten kotiin.
Lyhytaaltokuume tarttui myös ulkomailla asuviin suomalaisiin. Helsingin Sanomat 10. maaliskuuta 1935 kysyy sivuillaan: ”Voidaanko puolelle miljoonalle ulkosuomalaisillekin varata tilaisuus kuunnella yleisradiomme lähetyksiä”. Turun Sanomat 6. helmikuuta 1937 kirjoittaa: ”Lyhytaaltoasema olisi nopeasti saatava maahamme, sitä tarvitaan moninaisia kaukolähetyksiä varten”, ”Yhteyden ylläpitäminen kaukomailla asuviin siirtolaisiin ja muihin suomalaisiin, merillä liikkuviin laivoihimme ja Suomen tunnetuksi tekeminen voidaan hoitaa lyhytaaltojen avulla”.
Yleisradio ryhtyi toimenpiteisiin lyhytaaltoaseman hankkimiseksi viimeistään vuonna 1936. Todettiin, että vain harvat Euroopan maat olivat enää ilman lyhyellä aallolla työskentelevää yleisradioasemaa.
Vuonna 1937 Yleisradio rakensi koelähettimen lyhytaalloille
Valtioneuvosto asetti vuonna 1937 asiantuntijalautakunnan tutkimaan ”lyhytaaltoisen radiotoiminnan” aloittamista Suomessa. Niinä aikoina valmistui Yleisradion työpajassa pienitehoinen koelähetin joka sijoitettiin Pasilan radioasemalle. Sen avulla piti raivata jalansijaa maailman lyhytaaltotaajuuksilta.
”Koska viime vuosina Eurooppaan on rakennettu lukuisia lyhytaaltoasemia, tahdottiin Suomellekin varata muutamia lyhytaaltolähetyksiin sopivia aaltoja. Tämän johdosta sijoitettiin Helsingin yleisradioasemalle pieni koelähetin, teholtaan noin 100 wattia.”, kerrotaan Ylen vuoden 1937 vuosikirjassa.
Vuoden 1938 aikana Helsingin koelähettimen tehoa nostettiin 250 wattiin ja antenniksi ”rakennettiin itsesäteilevä puinen puoliaaltoantennimasto”, sanoo Ylen vuoden 1938 vuosikirja. Se oli puusta tehty masto joka kannatteli kuparilangasta valmistettua antennijohdinta. Rakenteeltaan yksinkertainen mutta silti riittävän tehokas.
Yleisradion työpajassa Helsingissä aloitettiin vielä tehokkaamman lähettimen rakentaminen. Jopa 1000 watin tehoinen lähetin oli tarkoitus sijoittaa Lahden yleisradioasemalle. Suurempi lähetysteho takasi paremman kuuluvuuden ja Lahden asemalla oli jo korkea masto lähetysantennia varten.
Yleisradion koelähetin kuului Australiassa ja Pohjois-Amerikassa saakka
Yleisradion vuoden 1938 vuosikirjassa kerrottiin Helsingin pienitehoisen koelähettimen, Helsinki III, yllättäen hyvin kuuluneen Euroopassa. ”Huolimatta pienestä tehostaan on tämä asema, Helsinki III, kuulunut Euroopassa sangen hyvin. ”
Yleisradion työpajalla Helsingin rakennettu 1000 watin lähetin sijoitettiin Lahden radioasemalle ja sai nimekseen Lahti II. Se aloitti toimintansa 30.8.1938. Tämä taajuuksilla 9500 kHz ja 11780 kHz toiminut lähetin yllätti kaikki kuuluvuudellaan. ”Kuuluvaisuus on ollut saapuneiden ilmoitusten mukaan hyvä Keski- ja Länsi-Euroopassa, erikoisesti Portugalissa ja Englannissa, mutta on saatu joukko varmoja ilmotuksia myöskin Australiasta ja Pohjois-Amerikasta, osaksi sikäläisiltä suomalaisilta”, kertoo Yleisradion vuosikirja 1938.
Radiokuuntelija-lehti 3.4.1938 seurasi Lahti II lähettimen matkaa Helsingistä Lahteen ja haastatteli Lahden aseman insinööri Hauvosta.
Innostuneena Lahti II:n menestyksestä, Yleisradio rakensi vielä tehokkaamman lähettimen, Lahti III. Se aloitti lähetyksensä 16.11.1938 vieläkin ”lyhyemmillä aalloilla” (taajuuksia 15190 kHz ja 17800 kHz). Lahti III:n signaalit tavoittivat jopa Uuden Seelannin.
Kuuntele. Lahden lyhytaaltoaseman kuulutus. ”Pyydämme arvoisia kuuntelijoita lähettämään kuuluvuusilmoituksia”. Kuuluttajana Kaisu Puuska-Joki. Lähde Yle Elävä Arkisto.
Yleisradio päätti rakentaa Poriin suurtehoisen lyhytaaltoaseman
Helsingin vuoden 1940 kesäolympialaisten radiolähetyksiä varten Yleisradio päätti rakentaa Poriin suurtehoisen lyhytaaltoaseman. Englantilaisesta Marconi-yhtiöstä tilattiin 50 kilowatin tehoinen lähetin, jonka tehoa oli mahdollista myöhemmin jopa kaksinkertaistaa.
Porin lyhytaaltoaseman rakentaminen aloitettiin heinäkuussa vuonna 1939. Aseman sijaintipaikka oli suurella pellolla, Koiviston kylän entisillä mailla, noin viiden kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Asemarakennuksen suunnitteli arkkitehti Hugo Harmia. Rakennus on 2-3-kerroksinen, tiilirakenteinen ja sen julkisivu on rapattu. Hugo Harmia suunnitteli myöhemmin myös Helsingin Kauppakorkeakoulun.
Lyhytaaltoaseman rakennustöitä johti rakennusmestari V.E. Kylä-Tuomola. Urakkasopimuksen mukaan aseman piti olla käyttökunnossa 10.5.1940. Katso aseman sijaintipaikkaa kartasta:
Aseman sijainti oli valittu huolella. Riittävän kaukana Neuvostoliiton rajasta ja sen sähkönsaanti oli taattu lähellä sijaitsevan Harjavallan voimalaitoksen ansiosta. Aseman naapuriin nousi Outokumpu Oy:n Porin metallitehdas, joka tuotti sotatarvikkeita ja jonka tuotteita vietiin Saksaan.
Talvisodan vaikutus Suomen radioon: Takavarikoituja lähettimiä ja suunnattuja lähetyksiä
Sodan syttymisen vuoksi Helsingin olympialaiset jäivät pitämättä. Sen lisäksi Marconi ilmoitti että Englannin hallitus takavarikoi Suomea varten rakenteilla olevan lyhytaaltolähettimen. Porin lähetin päätyikin siis Englannin yleisradioyhtiölle BBC:lle.
Marconi tarjoutui lainaamaan takavarikoidun tilalle pienemmän 30 kW:n tehoisen lähettimen. Tämä lähetin aloitti 27.1.1941 säännölliset lähetyksensä taajuudella 9500 kHz noin 15 kilowatin tehoisena. Lähettimen teho oli pienennetty puoleen lähetinputken säästämiseksi, eli sen käyttöiän pidentämiseksi.
Lahden ja Porin lyhytaaltoasemilla käytettiin suunta-antenneja jotka säteilivät tehoa vain haluttuun suuntaan. Yleisradion vuosikirja kertoo: ”Useimmat suunta-antenneista olivat vinoneliö-antenneja, joiden suuntauskyky on verraten suuri, samalla kuin ne ovat rakenteeltaan suhteellisen yksinkertaisia. Lahden asemalle rakennettiin vinoneliö-antennit Etelä- ja Pohjois-Amerikan lähetyksiä varten. Poriin rakennettiin antennit Euroopan ja Pohjois-Amerikan lähetyksiä varten.”
Radio-ohjelmat välitettiin Porin asemalle Posti- ja lennätinlaitoksen kaukopuhelinverkoston välityksellä, joissa oli parempi äänenlaatu: ”Radiolähetyksissä käytettyjen ohjelmajohtojen äänenlaatu on paljon suurempi kuin tavallisten puhelinjohtojen. Ohjelmansiirto johdot läpäisevät yleensä jaksolukualueen 50—5000 j/s (Hz)”.
Sotavuosina Porin lyhytaaltoasema yhdisti suomalaiset Suomessa ja maailmalla
Sota-aikana Yleisradion lyhytaaltoasemat lähetti ulkomaille tiedotusohjelmia ja uutisia tärkeimmillä eurooppalaisilla kielillä. Tärkeimmiksi kieliksi oli valittu suomi, ruotsi, englanti, saksa, ranska, italia, espanja, tanska, venäjä ja viro. Tiedotusohjelmia lähetettiin ajoittain yli yhdeksän tuntia vuorokaudessa.
Marraskuussa 1940 ryhdyttiin lähettämään merimiehille ”Tervehdys merille ja satamiin”-nimisiä myöhäisohjelmia, joista ”muodostui tärkeä yhdysside toisaalta kotimaan ja omaisten, toisaalta merillä vaaranalaisissa oloissa liikkuvien merimiesten välille. Ohjelmat, jotka sisältävät omaisten tervehdyksiä ja lyhyen katsauksen kotimaan oloihin ja tapahtumiin sekä musiikkia, lähetettiin aluksi vain lyhytaaltoteitse, mutta vuoden vaihteen tienoilla niitä ryhdyttiin radioimaan myös Lahden, Turun ja Helsingin asemien kautta.”, kertoo Ylen vuosikertomus 1940.
Yleisradion Vuosikertomus 1941 kertoo: ”20.11 lähetettiin kotimaan ja kodin tervehdyksenä merillä ja vieraitten maitten satamissa oleville merimiehille suuri ohjelma, jossa ministeri Henrik Ramsay puhui ja johon muun ohjelman lomassa sisältyi lähes kaksisataa omaisten itsensä maan eri studioista esittämää henkilökohtaista tervehdystä.
Joulun tienoilla järjestettiin kuuntelijoille tilaisuus lähettää joulu- ja uudenvuodentervehdyksensä ulkomailla oleville omaisilleen. Kun radio tänä jouluna oli monelle ainoa keino, jonka avulla he saattoivat toivoa pääsevänsä yhteyteen kaukana olevien omaistensa kanssa, ja kun lisäksi teknillinen yhteys Amerikkaan Suomen Yleisradion lyhytaaltoasemien välityksellä nyt oli varmempi kuin aikaisemmin, oli tervehdysten lähettäjiä tällä kertaa noin 2000 eli kolme kertaa niin paljon kuin minään edellisenä vuotena.”
Vuonna 1942 lähetettiin ulkomaille muutamia erikoisohjelmia: Suomen itsenäisyyden 25-vuotispäivän juhla ja Suomen Marsalkan 75-vuotispäivän juhlallisuudet, jonne saapuikin vieraita Saksan ylintä johtoa myöden. Joulukuussa 1942 tasavallan presidentin puoliso rouva Gerda Ryti puhui Ruotsissa ja Tanskassa oleville Suomen sotalapsille.
Vuonna 1943 toimineet lyhytaaltolähettimet olivat Helsinki 6120 kHz (1 kW) ja 17800 kHz (300 w), Pori 9500 kHz (15 kW) ja 15190 kHz (10 kW) sekä Lahti 11780 kHz (10 kW). Lyhytaaltoasemat lähettivät etupäässä ohjelmaa Keski-Eurooppaan ja Amerikkaan.
Vuonna 1943 lyhytaaltoasemien lähetysajat koetettiin valita siten, että radioaaltojen etenemisolosuhteet olisivat suotuisat
Yleisradion vuosikirja 1944 kertoo: ”Lyhytaaltoasemat lähettivät vuonna 1944 sekä tavallisia yleisradioohjelmia että erikoisia tiedoituslähetyksiä Keski-Eurooppaan ja Amerikkaan. Lähetysten kuuluvaisuudesta ei sodan vuoksi ole voitu saada ilmoituksia, mutta UIR:n Brysselissä olevan mittaustoimiston raporttien mukaan lyhytaaltoasemamme ovat siellä kuuluneet hyvin”.
Vuonna 1944 ja 1945 lyhytaaltoasemat lähettivät yleisohjelmia sekä jonkin verran erikoisohjelmia Amerikkaan ja Keski-Euroopan maihin. Kuuluvuusilmoituksia ulkomailta ei saatu puutteellisten yhteyksien vuoksi, mutta U.I.R:n Brysselin raportit osoittivat asemien olevan kohtalaisesti kuultavissa.
Porin lyhytaaltoasemalla toimi sotavuosista lähtien myös keskiaaltolähetin, joka oli tarkoitettu Porin ja Satakunnan alueen kuuntelijoille. Alun perin lähetin käytti taajuutta 1429 kHz (aallonpituus 210 metriä). Vuoden 1944 alussa tämä tilapäinen, 0,25 kW:n tehoinen lähetin korvattiin tehokkaammalla, 1 kW:n keskiaaltolähettimellä. Vanha lähetin siirrettiin Viipuriin. Lähettimen vaihto paransi merkittävästi Porin aseman kuuluvuutta. Myöhemmin Porin keskiaaltolähettimen taajuudeksi vakiintui 1484 kHz ja myöhemmin 1485 kHz.
100 kW:n lähetin saapuu Poriin vuoden 1947 lopulla
Englantilainen Marconi toimitti 100 kW:n lähettimen Poriin vuoden 1947 lopulla. Marconi suositteli uuteen lähettimeen uudenlaisia antenneja ja niiden vuoksi asema-alueen pinta-alaa piti kasvattaa 9 hehtaarista 14 hehtaarin. Nämä uudet antennit olivat sen ajan huipputekniikkaa, ns. verhoantenneja. Verhoantenni näyttää harvalta kalastusverkolta ja se sijoitetaan roikkumaan kahden tukimaston väliin.
Asemanhoitaja, insinööri Eero Frantsila kirjoitti antenneista näin: ”Tammikuussa 1939 tilattuun 50 kW koneistoon aiotuista antenneista oli pari yleissäteilevää ja neljä sellaista, joissa peräkkäin olevista pystysuorista elementtaariantenneista muodostettu rintama säteili tason suunnassa. Näiden antennien kannatusmastojen piti olla puusta rakennettuja ja niiden suurimman pituuden noin 38 m. Antennien tarvitsema maa-alue olisi ollut 9 ha.
Uuteen vuonna 1947 tarjottuun koneistoon Marconi suositteli aivan toisia antennirakenteita, jotka olivat nykyään suuritehoisilla lyhytaaltoasemilla miltei yksinomaan käytössä olevaa ”stacked dipole-tyyppisiä”. Tällaisen antennin muodostaa joukko puolen aallon pituisia vaakasuoria dipoleja, jotka on ladottu päällekkäin ja rinnakkain noin puolen aallon välimatkoin. Kahteen vastakkaiseen suuntaan syntyvä säteily on estetty toisella, noin neljäsosa aallon päässä edellisestä olevalla aivan samanlaisella dipolitasolla, ns. heijastimella. Periaate on sama kuin yksinkertaisessa Yagi-antennissa. Antennin rakenteen muututtua näin paljon alkuperäisestä ei aseman tarkoituksiin alunperin varattu 9 ha maa-alue enää riittänytkään, vaan maata oli edellisen lisäksi saatava lisää n. 5 ha, joten aseman hallussa tuli olemaan maata yhteensä 14 ha.”
Lyhytaaltoaseman vihkiäiset vuonna 1948
Porin lyhytaaltoaseman vihkiäisiä vietettiin 30.11. 1948. Maailmalle radioidusta vihkiäisohjelmasta mainittakoon Tasavallan Presidentin J.K. Paasikiven ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerin Erkki Härmän sekä pääjohtaja S. J. Aholan ja pääjohtaja Hella Wuolijoen puheet. Vihkiäispuheessaan presidentti Paasikivi toivoi että tämä ”uusi elävä sana tavoittaisi mahdollisimman monta entisestä ja nykyisestä kotimaasta kiinnostunutta kuulijaa.”
Aseman lähetysten hyvästä kuuluvuudesta Pohjois-Amerikassa alkoi heti saapua lukuisia ilmoituksia. Lyhytaaltoasema näytti herättäneen Amerikan suomalaisten keskuudessa suurta mielenkiintoa. Vihdoinkin musiikkia ja uutisia vanhasta kotimaasta – ja vieläpä suomen kielellä.
”Porin lyhytaaltoaseman valmistuttua alkoivat aseman lähetykset säännöllisesti 1.12. Lähetyksiä oli vuorokaudessa yhteensä viisi tuntia, klo 5.00 – 7.00, 14.00 – 15.00, 17.45 – 18.45 ja 23.00 – 24.00. Ohjelmat otettiin kotimaan yleisohjelmasta valikoiden sellaisia ohjelmanumeroita, jotka parhaiten sopivat ulkosuomalaiselle kuuntelijakunnalle. Ainoa ohjelmiin sisältynyt vieraskielinen lähetys oli Valtion Tiedoituskeskuksen hoidossa ollut englanninkielinen katsaus kotimaan oloihin ja tapahtumiin”, kertoo Yleisradion vuosikirja 1948.
Antennimastojen raudanhankinnassa tapahtuneiden viivytysten vuoksi aseman antennit valmistuivat vasta vihkiäisten jälkeen. Mastojen välissä roikkuvia verhomaisia antenneja kannatti neljä 76 metrin korkuista teräsmastoa ja yksi 46 metrin masto. Mastot valmistuivat syyskuussa 1949. Antennit suuntasivat lähetykset Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Länsi-Eurooppaan.
1940-luvun lopulla lyhytaaltotaajuudet alkoivat ruuhkautua. Yleisradion vuosikirja 1948 kertoo ”Neuvostoliiton ulkoasiainministeriö ilmoitti helmikuussa Suomen viranomaisille, että Lahden lyhytaaltoaseman lähetykset jaksoluvulla 9500 kj/s häiritsevät Neuvostoliiton erästä radioasemaa, sekä pyysi kyseessä olevan jaksoluvun vapauttamista. Asiasta neuvoteltiin Brysselissä ja Moskovosssa keväällä 1948. Moskovassa käytyjen neuvottelujen tuloksena laadittiin luonnos sopimukseksi, jossa Suomi oikeutetaan käyttämään jaksolukua 9555 kj/s määrättyinä tunteina vuorokaudessa. Ajat oli valittu siten, että lähetykset soveltuvat Amerikkaan suuntautuviin lähetyksiin. Sopimusluonnoksen mukaan Suomi puolestaan luopuu toistaiseksi käyttämästä jaksolukua 9500 kj/s lyhytaaltolähetyksissään”.
Tästä ajasta on myös elävää kuvaa. Yleisradion toimintaa ja työpäivän kulkua Fabianinkadun radiotalossa seurataan Suomi-Filmi Oy:n lyhytelokuvassa Yleisradion päivä. Aikansa radiokuuluisuuksista elokuvassa nähdään mm. Carl-Erik Creutz, Pekka Tiilikainen, Markus Rautio, Kaisu Puuska, Leo Meller sekä pääjohtaja Hella Wuolijoki. Pienoisparlamentin vieraana Hertta Kuusinen.
Suomen lyhytaaltolähetystoiminta keskitettiin Poriin 1940-luvun lopulla
Ensinnäkin, Lahden radioaseman 15 kW:n lyhytaaltolähetin siirrettiin Poriin 21. tammikuuta 1949. Tämän jälkeen, Helsingin Pasilassa toiminut 1 kW:n lähetin (taajuus 17800 kHz) lopetti toimintansa 1. huhtikuuta 1950, ja sen lähetykset siirrettiin myös Poriin. Viimeisenä siirtona Helsingissä sijainnut 15 kW:n lähetin (taajuus 6120 kHz), joka oli suunnattu Keski-Eurooppaan ja Pohjois-Suomeen, toimi lokakuun 1950 loppuun asti. Sen lähetykset alkoivat Porissa 15. joulukuuta 1950, ja tämä siirto paransi merkittävästi kanavan kuuluvuutta.
Yleisradion vuoden 1950 vuosikertomuksen mukaan lyhytaalto-ohjelmia lähetettiin viisi tuntia vuorokaudessa ulkomailla, pääasiassa Pohjois-Amerikassa asuville suomalaisille. Lähetysajat olivat klo 5.00–7.00, 14.00–15.00, 17.45–18.45 ja 23.00–24.00 Suomen aikaa. Aamulähetykseen sisältyi 40 minuutin ruotsinkielinen osuus kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin. Kesäkuukausina ja alkusyksystä kokeiltiin lisäksi yleisohjelmaa Eurooppaan klo 11.00–14.00. Koska erityisten lyhytaalto-ohjelmien järjestämiseen ei ollut varoja, ohjelmat koottiin valikoimalla parhaiten ulkosuomalaisille sopivia ohjelmia kotimaan radiotarjonnasta. Ainoat vieraskieliset ohjelmat olivat ulkoasiainministeriön järjestämät englannin- ja ranskankieliset katsaukset Suomen oloihin, jotka perustuivat pääasiassa sanomalehtiartikkeleihin.
Katso Yle Areenan uutinen Radio Porin lyhytaltoasemasta. Uutisfimistä näet Porin vanhaa radioasemaa alkuperäisimmillään: mastot, antennit ja 100 kW:n lähetin. Alueen puustokaan ei ollut tuossa vaiheessa vielä kasvanut.
Lyhytaaltolähetysten monipuolistuminen 1950-luvulla
1950-luvun alussa lyhytaaltolähetykset olivat merkittävästi monipuolistuneet, ja niitä lähetettiin 16, 19 ja 31 metrin aalloilla.
Pohjois-Amerikassa asuville suomalaisille oli tarjolla kaksi tuntia ohjelmaa päivittäin. Tähän kuului kotimaan radio-ohjelmien lisäksi ulkoministeriön tuottama englannin- ja ranskankielinen sanomalehtikatsaus. Etelä-Amerikkaan Euroopan yli suunnatut lähetykset sisälsivät myös suomenkielisen sanomalehtikatsauksen, STT:n päiväuutiset sekä suomeksi että ruotsiksi, englannin- ja ranskankielisten sanomalehtikatsausten lisäksi.
Sunnuntaisin Pohjois-Atlantille suunnattiin erityisohjelmaa merimiehille. Nämä lähetykset sisälsivät viikon tärkeimpien koti- ja merenkulkutapahtumien yhteenvedon, merimiesten opintoihin liittyviä esitelmiä ja pakinoita, tietoa merenkulusta, satama- ja työoloista sekä musiikki- ja ajanvieteohjelmaa. Lisäksi 50 metrin aallolla lähetettiin suomenkielistä ohjelmaa päivittäin klo 7.45–23.00.
Erikoisuutena olivat Helsingin olympialaisten lähetykset. 19. heinäkuuta 1952 alkaneista avajaisista lähtien olympiaohjelmaa lähetettiin kaikina kisapäivinä lyhytaalloilla suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi. Aikavälillä 21. heinäkuuta – 2. elokuuta 1952 mukana oli myös espanjan kieli.
Porin lyhytaaltolähetysten muutokset 1950-luvun lopulla
1950-luvun loppupuolella Porin lyhytaaltolähetyksiä suunnattiin laajasti Eurooppaan sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan. Yleisradio tuotti ohjelmiaan suomeksi ja ruotsiksi, kun taas Ulkoministeriö laati edelleen lyhyitä katsauksia englanniksi ja ranskaksi.
Vuosi 1958 toi kuitenkin muutoksia. Ulkoministeriö lopetti omien ohjelmiensa tuottamisen, ja myös Yleisradio vähensi ulkomaanlähetystensä määrää. Tämän seurauksena Helsingin ja Porin välinen suora ohjelmayhteys lakkautettiin. Jatkossa Helsingissä nauhoitetut radio-ohjelmat kuljetettiin Poriin lähes päivittäin linja-autolla Matkahuollon kautta.
Yleisradion vuoden 1958 vuosikirjan mukaan lyhytaaltolähetyksiä järjesteltiin uudelleen syksyllä. Tämä tehtiin, koska erityisesti merenkulkijat toivoivat lähetyksiä myös Euroopan vesillä kulkeville aluksille. Lähetykset Etelä-Amerikkaan lopetettiin kokonaan, ja niiden tilalle otettiin Keski- ja Etelä-Eurooppaan suunnatut lähetykset. Samalla lähetysaikoja muutettiin sopimaan paremmin uusiin vastaanottomaihin. Pohjois-Amerikan lähetykset säilyivät ennallaan. Palautteen mukaan Porin lyhytaaltolähetykset kuuluivat hyvin Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä ympäröivillä vesillä. Myös Yhdysvalloista saatiin ilmoituksia lähetyksen tyydyttävästä kuuluvuudesta.
Porin lyhytaaltolähetysten haasteet ja kuuluvuus 1960-luvulla
1960-luvulla kansainvälisten lyhytaaltoasemien määrä ja lähetysteho kasvoivat nopeasti. Tämä oli pitkälti seurausta kylmästä sodasta, joka ilmeni Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen lukuisina eri kielisinä radiolähetyksinä ja niitä häiritsevinä radiolähetyksinä.
Yleisradion vuoden 1961 vuosikirjan mukaan Porin lyhytaaltoaseman kuuluvuutta heikensi merkittävästi lyhyiden aaltojen sekava käyttö. Valitettavasti kansainvälistä sopimusta, joka olisi taannut edes tyydyttävät vastaanotto-olosuhteet lyhytaaltolähetyksille, ei ollut useista yrityksistä huolimatta saatu aikaan.
Huonosta kuuluvuudesta johtuvat lukuisat valitukset johtivat tutkimuksiin. Helmikuussa 1962 tehtiin havainto- ja kuuntelumatka laivalla Välimerelle ja sieltä maitse takaisin. Matkalla huomattiin, että Itämerellä Suomen ohjelmia saattoi seurata Lahden (254 kHz) ja Turun (962 kHz) taajuuksilta. Porin lyhytaaltoasema (6120 kHz) kuului Etelä-Itämerelle ja ajoittain pidemmällekin.
Vuoden 1962 vuosikirja kertoo, että Välimerellä Suomen lähetyksiä voitiin kuunnella ainakin ajoittain 31 tai 19 metrin aalloilla. Itä-, Keski- ja Länsi-Euroopassa oli useimmiten edullisinta kuunnella Porin lähetyksiä 19 tai 31 metrin aaltoalueella. Myös 25 metrin aallolla Pori oli usein, vaikkakin heikommin, kuultavissa.
Lyhytaaltolähetysten arki ja tulevaisuuden paineet 1960-luvun Suomessa
Vuonna 1965 Porin lyhytaaltoasemalta lähetettiin päivittäin laajaa ohjelmaa Pohjoismaihin suomeksi ja ruotsiksi klo 6.00–24.00.
Tämän lisäksi oli erillisiä lähetyksiä: uutiset klo 8.00–8.20 molemmilla kielillä, tunnin mittainen lähetys päiväohjelmasta klo 12.00 alkaen, ja illalla klo 18.00–20.30 ohjelmaa, joka sisälsi suomen- ja ruotsinkielisen yleisohjelman lisäksi erikoislähetyksiä merimiehille sekä englanninkielistä ohjelmaa DX-kuuntelijoille. Tiistaisin klo 17.00–18.00 lähetettiin Kypros-joukoille, suomalaisille rauhanturvaajille, toivekonsertti. Merimiesohjelmat sisälsivät uutiskatsauksia, merenkulkuohjelmia, tiedotuksia, pakinoita, opintoesitelmiä sekä musiikkia ja ajanvietettä.
Yleisradion ulkomaanlähetykset tavoittivat hyvin myös monet ruotsinsuomalaiset. Lahden pitkäaaltoasema (254 kHz), Turun keskiaaltoasema (963 kHz) ja Porin lyhytaaltolähettimen taajuus 6120 kHz kuuluivat hyvin Tukholman alueella ja Ruotsin rannikolla.
Vaikka lyhytaaltolähetykset olivat tärkeitä, Yleisradiolla oli 1950- ja 1960-luvuilla rajallisesti varoja niiden kehittämiseen. Suuri osa yhtiön resursseista kului ensin laajan ULA-radioasemien verkon rakentamiseen 1950-luvulla ULA-tekniikan saapuessa. Tämän jälkeen painopiste siirtyi kattavan TV-lähetinlaitteiston ja studioiden hankintaan. 1960-luvun lopussa keskustelua käytiin jo stereotekniikasta ja jopa väritelevisiolähetyksistä, mikä osaltaan sitoi Yleisradion taloudellisia resursseja.
1970-luku toi aseman ympärille kerrostalolähiöt ja asemalle tehokkaammat lähetinlaitteet
Porin lyhytaaltoaseman sijaitsi alunperin keskellä peltoa, siten että lähin rakennus oli Outokummun Porin kuparitehdas.
Vuonna 1945 ryhdyttiin lähialueelle rakentamaan Koivistonluodon aluetta, Kuparitien kerrostaloja ja Väinölän kansakoulua aseman naapuriin Radioasemantielle. Myös Vanhakoiviston itäalueelle (Ainontie, Louhentie ja Onnelantie) nousi omakotitaloja. Koivistonluodosta ja Vanhakoivistosta syntyi iso omakotialue. Metallikylän omakotitalot rakennettiin 1960-luvun alussa.
Muuttoliike maalta kaupunkiin toi 1970-luvun alussa kaupunkiin uusia perheitä ja työntekijöitä. Vuonna 1970 Porissa asui 72900 henkilöä ja kolmea vuotta myöhemmin jo yli 80000 henkeä. Työllistäjinä oli tuolloin metalli- ja telakkateollisuus, Itä-Porin suunnalla Outokumpu, joka nykyisin Luvata -nimellä tunnetaan.
Aseman pohjois- ja koillispuolelle syntyi Väinölä, laaja kerrostaloalue, joka koostui pääasiassa kolmikerroksisista taloista, usein neljän ryhmissä. Samaan aikaan aseman länsipuolelle rakennettiin Sampola, joka oli yksi tuon ajan Suomen suurimmista lähiörakentamisen hankkeista. Sampolan alueella on kaikkiaan noin 20 asunto-osakeyhtiötä ja lähes 1600 asuntoa, pääasiassa seitsemänkerroksisissa kerrostaloissa.
Myös lyhytaaltoasemalla rakennettiin. 1970-luvun alussa Porin lyhytaaltoasemaa modernisoitiin. Sen myötä vanhojen lähettimien käyttö helpottui ja hyötysuhde parantui.
Uutta oli myös 5.3.1972 käyttöön otettu 13 metrin aaltoalueen pienitehoinen lähetin, jonka lähetys kuului Lähi-Idässä, Välimerellä ja Afrikassa. Tämän 13 metrin lähettimen taajuudet olivat 21595 ja 21605 kHz, lähetysteho 1 kW.
Yleisradion kansainväliset ohjelmat 1970-luvulla
”Porin lyhytaaltoaseman kautta lähetettiin ohjelmaa 10 tuntia päivässä taajuuksilla 9, 11 ja 15 MHz sekä yleisohjelma kokonaan taajuudella 6 MHz. Ohjelmia lähetettiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, ja ne suunnattiin Eurooppaan sekä Pohjois-ja Etelä-Amerikkaan. ”, sanoo Yleisradion vuosikirja 1974.
Valtaosa suomen- ja ruotsinkielisistä ohjelmista oli koostettu päivittäisistä kotimaan radio-ohjelmista. ”Kerran viikossa kuultiin merimiesohjelmaa. Toivekonsertti Kypros-joukoille lähetettiin myös kerran viikossa. ’Toivevakka’ oli ulkosuomalaisille tarkoitettu ohjelma, jossa vastattiin kerran kuussa kuuntelijani kirjeisiin, soitettiin toivelevyjä, välitettiin terveisiä.
Englanninkielistä ohjelmaa lähetettiin puoli tuntia päivässä ja se suunnattiin eri aikoina Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Nämä ohjelmat sisälsivät monipuolista tietoa Suomesta ajankohtais-, musiikki-, viihde- ym. ohjelmien muodossa. Viikoittaisia englanninkielisiä ohjelmia olivat esimerkiksi ”Letterbox”, ”Finn DX”, ”Finland in Focus”, ”Spotlight”, ”Friday Magazine” ja ”It’s Saturday”. Vuoden 1974 kesällä lähetettiin myös lyhyitä (5 min) englanninkielisiä uutisia arkiaamuisin lähinnä Suomessa matkaileville ulkomaalaisille.
Yleisradio lähetti ulkomaille myös itsenäisyyspäivän juhlallisuudet ja jouluna joulutervehdykset. Joulutervehdyksiä välitettiin Suomesta ulkomailla asuville tuttaville ja ystäville sekä tietysti lukuisille merimiehille, rakennusmiehille ja YK-sotilaille.
”Ohjelmien lähettäminen linja-autolla Poriin päättyi, kun syyskuun alusta vuonna 1973 Radio Finland sai vihdoin jälleen lähetysyksikön Helsinkiin, osan vuorokautta Pori edelleen hoiti nauhoitustoimintana vielä muutaman vuoden”, kertoo Ulkomaanmedia.net-sivusto.
”Ohjelmat myös menevät perille. Tätä todistaa jo palautteena tuleva posti. Kirjeiden ja korttien tulva on jatkuva ja viestejä tulee lähes kaikkialta maailmasta. Kaukaisimmat kirjeet ovat Uudesta Seelannista. Huomattavat määrät kirjeitä tulee tietysti Pohjois-Amerikasta, missä Yleisradion lyhytaaltolähetysten kuuntelu on erityisen suosittua – onhan Kanadassa ja Yhdysvalloissa paljon suomalaisia siirtolaisia. Muita vakituisia tuttavuuksia ovat Australian suomalaiset ja monet merimiehet jotka pitävät yhteyttä kotimaahansa kuuntelemalla Yleisradion lyhytaalto-ohjelmia”, kirjoittaa Tekniikan Maailma 3/1975.
Porin lyhytaaltoaseman merkittävä uudistus ja kuuluvuuden kasvu
Lokakuussa 1976 Porin lyhytaaltoasemalle otettiin käyttöön uusi, sveitsiläisen Brown Boverin valmistama 250 kilowatin lähetin ja saksalaisen Rohde & Schwartzin valmistama pyöritettävä laajakaistainen logaritmis-perioidinen antenni.
Uuden lähetin-antenniyksikön ansiosta lyhytaaltolähetysten kuuluvuusalue laajeni erityisesti Välimeren alueille, Lähi- ja Keski-Idän, Afrikan, Kauko-Idän ja Australian alueille, missä ei aikaisemmin ollut suunnattuja lähetyksiä. Pohjois-Amerikan lähetykset tapahtuivat edelleen pääosin vanhoilla verhoantenneilla.
Yleisradion vuosikirja 1977 kertoo ”lähetysten yleisömäärä kasvoi etenkin Kauko-idässä ja Australiassa, jossa lähetykset alkoivat tulla tunnetuksi Porin uuden lähettimen aloitettua toimintansa edellisenä vuonna. Kuuntelijaposti nousi lähes puolella edellisvuotisesta. Kirjeitä saatiin kalenterivuonna 1977 vajaat 7 000 kaikkiaan 83:sta maasta. Kansainvälisesti kiintoisa tapahtuma Suomessa yleensä lisäsi kuuntelijakirjeiden määrää.”
Kulttuuria ja uutisia kaukokuuntelijoille
Toiminnan ollessa laajimmillaan, lyhytaaltoaseman eri puolille maailmaa suunnattu vuorokautinen lähetysaika ylitti sata tuntia.
Yleisradion vuosikirja 1977 kertoo: ”Englanninkielisiä lähetyksiä varten toimitettiin dramatisointeja suomalaisista klassikoista. Englanninkielisinä sovituksina kuultiin mm. Kiven, Ahon ja Canthin teoksia. Suomalaisia vientituotteita ja talouselämää esiteltiin sarjassa ’Made in Finland’. Uusi kulttuurikatsaus ’On the Town’ aikoi lokakuussa. Viikoittaisessa ohjelmassa ’Standpoint’ tarkasteltiin Suomeen liittyvien aiheiden käsittelyä ulkomaisissa lehdissä. Säännöllisiä ohjelmasarjoja olivat myös musiikkiohjelma ’Voices of Finland’ sekä matkailuohjelma ’Out & About’.
Ulkosuomalaisille ja merenkulkijoille radioitiin osia päivän yleisohjelmasta sekä erityisesti toimitettuja katsauksia. Toimitus aloitti lokakuussa merenkulkijain sähkötysuutisten toimittamisen. Uutiset radioidaan sähkötyksenä ja telex-lähetyksenä Posti- ja lennätinhallituksen Helsinki-radion kautta. Yleisradion ulkomaanpalvelu huolehtii toimitustyöstä, valtio vastaa kuitenkin toiminnan kustannuksista.
Noin viisikymmentä radioasemaa käytti ulkomailla lähetyksiämme nauhoitteina. Englanninkielisten ja suomenkielisten nauhojen lisäksi toimitettiin pisteohjelmat espanjaksi ja japaniksi.”
Kuuntele. Yle tunnus, asemakuulutus ja ote Jean Sibeliuksen Karelia-sarjasta. Ohjelmasiirtoyhteys Helsingistä Porin vanhalle asemalla hoidettiin hieman yli 100 MHz:n taajuudella. Tätä hyvälaatuisen äänen kanavaa pystyi kuuntelemaan matkaradiolla.
Radiolähetyksiä uuneista, kattiloista ja ämpäreistä
Porin lyhytaaltoaseman voimakkaat radiolähettimet häiritsivät lähialueella asuvien elämää, etenkin Metallikylän sekä Väinölän ja Sampolan kerrostaloalueilla.
Radiolähetyksiä kerrottiin kuuluneen jääkaapeista, liedellä olevista kattiloista, sähkökiukaasta, uuneista ja jopa ämpäreistä. Metallikylän Nikkelitien talot olivat alle 100 metrin päässä lähetysantennista ja lähetykset sattoivat kuulua huonolaatuisista ja viallisista sähkölaitteista.
Niinä aikoina oli ihan tavallista, että radio-ohjelmia kuului televisiosta, kasettinauhurista, LP-soittimesta, matkaradioista, VHS-videonauhureista ja läheisen Väinölän koulun äänentoistolaitteista. Koulun juhlasalissa saattoikin kesken juhlien kuulua Yleisradion tuttu tunnus. Ja jos olit ostanut uudet hienot stereot ja kaiuttimet, kuului niistäkin lyhytaaltoaseman radio-ohjelmia.
Aseman ”läpikuulumista” vastaan taisteltiin monenlaisilla nikseillä. Tehokkain oli ferriittisauva, joka näyttää lakritsilta mutta onkin rautajauheesta valmistettu 15 – 20 cm mittainen pötkö. Läpikuuluminen vaimeni tai poistui kokonaan kun laitteiden virtajohtoa, antennikaapelia tai kaiutinjohtoa kiedottiin sauvan ympärille 10 – 30 kierroksen verran.
Hymy-lehti 3/1979 kertoi Porin ihmeestä: ämpäri, sähkölevy ja kiuas lähettävät radio-ohjelmia. Hymy-lehti uutisoi myöhemmin että voimakas radiosäteily olisi jopa sytyttänyt aseman vieressä sijanneen vanhan ladon. Todellinen syttymissyy oli pikkupoikien tulitikkuleikit.
Sähkömagneettinen kenttä huolestutti porilaisia ja Porin terveyslautakuntaa. ”Kiista aseman terveyshaitoista eteni jopa lääkintöhallitukseen vuonna 1977”, muistelee yleisradioinsinööri Jorma K. Laiho kirjassaan.
Lähettimien aiheuttama sähkökenttä oli voimakas etenkin asemarakennuksen sisällä. Lyhytaaltoaseman työntekijät esittelivät vierailijoille itsestään palavia loistelamppuja, joita olikin joskus ripustettu lähettimien lähelle.
Lyhytaaltoaseman mastot ja antennit tuntuivat keräävän salamoita, tai niin ainakin uskottiin. Monilla Väinölän Kullervontien (nyk. Outokummuntie) ja Luodontien kerrostalojen parvekkeilla ja niiden alla autotallien edessä oli paljon katsojia ukkosten aikaan. Varmasti moni alueen asukas vielä muistaakin ne kovat ukkosen jyrinät ja paukkeet.
1980-luvun alussa lyhytaaltoasema tuli remontti-ikään
1980-luvun alussa vanhan 100 kW:n lähettimen vanhentunut tekniikka rajoitti huomattavasti taajuuksien valintaa. Myös masto- ja antennilaitteet olivat suurimmalta osin heikossa kunnossa. Jopa niin huonossa kunnossa, että Kuparitien kupeessa sijainnut antennimasto kaadettiin 28.1.1982. Tämän lisäksi Porin kaupunkialue oli laajentunut aseman ympärille eikä tilaa aseman kehittämiselle enää ollut.
Kylmä sota sekä lyhytaaltolähettimien määrän ja lähetystehojen jatkuva kasvu lisäsi radioasemien keskinäisiä häiriöitä ja vaikeutti Porin aseman kaltaisten pienten asemien kuuluvuutta maailmalla. Mutta kyllä sitä kuuluvuutta joskus riitti ”testattu tapa saada ympärilleen suomalaisia Kanarialla on soittaa radiosta Yleisradion lyhytaaltolähetystä”, sanoo Helsingin Sanomat 31.3.1982.
Vuonna 1983 tehtiin päätös uuden lyhytaaltoaseman rakentamisesta Preiviikiin, noin 10 kilometrin päähän kaupungin keskustan länsipuolelle. Vuoden 1983 budjettiesityksen mukaan valtio maksoi kaksi kolmasosaa uuden lyhytaaltoaseman kustannuksista ja Yleisradio loput. Uudelle radioasemalle oli suunnitteilla myös keskiaaltolähetin Pohjois- ja Keski-Euroopan lähetyksiä varten.
Yleisradion vuosikirja 1982-1983 kertoo: ”Aseman valmistumisella tulee olemaan huomattava merkitys Suomesta ulkomaille välittyvän tiedon lisäämisessä”. Uuden aseman rakentaminen alkoi kesällä 1984.
Kuuntele. Radio Finland taajuudelta 21800 kHz. Vastaanottimena edullinen 30 euron lyhytaaltoradio ja sen oma antenni. Vastaanottopaikka Pohjois-Carolina, Yhdysvallat.
Radio Finland taajuudelta 11755 kHz. Kaiku johtuu siitä, että osa signaalista on kiertänyt maapallon.
Previikin lyhytaaltokeskus aloitti vuonna 1987
Porin lyhytaaltokeskus sijaitsee Porin länsipuolella Preiviikissä. Asema-alueen koko on 40 hehtaaria. Lähetinrakennuksen koko on 3347 neliömetriä. Katso kartasta: 61.484017°N, 021.581097°E
Aseman ensimmäiset lähetyskokeet tehtiin syksyllä 1986 ja tammikuussa 1987 alkoivat säännölliset lähetykset yhdellä lähettimellä. Säännölliset lähetykset alkoivat 1.6.1987, jolloin Porin vanha asema suljettiin. Kuuluvuus parani vanhaan asemaan verrattuna kaikilla kohdealueilla, etenkin kaukoalueilla. Porin uusi asema vihittiin käyttöön 10.5.1988.
Porin keskiaaltolähetin aloitti lähetyksensä taajuudella 963 kHz syyskuussa 1987, jolloin sen kuuluvuusalue kattoi valoisaan aikaan suurimman osan Itämerta sekä Ruotsin itäosat Tukholma mukaan lukien. Pimeällä lähetykset kuuluivat koko Skandinaviassa, Keski-Euroopan pohjoisosissa ja Britteinsaarilla – jopa Kanarian Saarilla saakka. Taajuuden 963 kHz keskiaaltolähetin toimi tätä aiemmin Turun Vasaramäellä.
Aseman antennit muodostuvat kymmenestä antennimastojen väliin sijoitetusta verhoantennista ja vanhalta asemalta siirretystä käännettävästä suunta-antennista. Edellisten lisäksi asemalla on 185 metriä korkea keskiaaltoantenni. Lyhytaaltolähetykset voidaan suunnata eri suuntiin välillä 60 – 325 astetta.
Lyhytaaltokeskuksessa on yhteensä kuusi lähetintä: kolme automaattisesti virittyvää 500 kW:n lähetintä, 100 kW:n lähetin, vanhalta asemalta siirretty 250 kW:n lähetin sekä 600 kW:n keskiaaltolähetin.
Voimakastehoiset lähettimet vaativat myös tehokkaan jäähdytyksen. Lähettimien tehokomponentit on jäähdytetty kiertovedellä. Kiertovettä käytetään myös lähetinrakennuksen lämmittämiseen.
Lähetysteho siirretään lähettimistä halkaisijaltaan 22 cm paksuista kaapelia pitkin kytkentämatriisiin. Kytkentämatriisissa lähetin kytketään lähetysantenniin. Automaattisesti tapahtuva antennikytkentä kestää kolme sekuntia. Automatiikka suorittaa lähettimien ja antennien ohjaukset lähetysaikataulun mukaisesti.
Asemarakennuksessa on kolme kerrosta. Kellarikerroksessa on mm. suurjännitelaitteiden lisäksi katkottoman sähkösyötön ja varavoiman laitteet. Lähetinhallikerroksessa on mm. lähettimet ja lähetystarkkaamo. Toisessa kerroksessa ovat jäähdytyksen vaatimat laitteet. Rakennuksen suunnittelussa on kiinnitetty huomiota sähkömagneettisen säteilyn vaimentamiseen. Rakennuksen ulkokuorena on maadoitettu ruostumaton teräspelti.
Sähkömagneettinen säteily oli kuitenkin riesana aseman lähialueella. Kolmen kilometrin päässä Preiviikin kylässä asukkaat valittivat 1980- ja 1990-luvulla lukuisista puhelin-, radio- ja tv-häiriöistä. Ulkomaanlähetykset kun kuuluivat ja näkyivätkin hieman epätavallisista paikoista.
Asemalta lähetettävät ohjelmat välitetään Helsingistä linkkiteitse Poriin. Linkkiyhteyksiä Helsingistä Poriin on kaikkiaan neljä kappaletta, eli asemalta voidaan samanaikaisesti lähettää neljää eri ohjelmaa.
1980-luvun lopulla lyhytaaltolähetyksiä oli 84 taajuustuntia vuorokaudessa kaikkiin maanosiin. Vaikka asematungos lyhytaaltotaajuuksilla lisääntyi jatkuvasti, oli Porin kuuluvuus kaikilla kohdealueilla vähintään tyydyttävä.
Kielivalikoiman kasvu ja teknologiset harppaukset: Radio Finlandin kehitys 1990-luvulla
Ulkomaanlähetysten kielivalikoima lisääntyi, kun lokakuussa 1990 aloitettiin venäjänkieliset lähetykset. Ulkomaanlähetyksiä tuotettiin tämän jälkeen suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi.
1990-luvun loppupuolella Radio Finlandin toimintaa leimasi intenet ja satelliittitoiminnan laajeneminen.
Vappuna 1.5.1993 alkoi Saksan Deutsche Welleltä vuokrattu kokopäiväinen Radio Finland-kanava Eutelsat II2F1:ssä. Vaikka tämän hankkeen taustana oli Venäjän alueen palvelu venäjäksi ja edelleenjakelu siellä, Eutelsat tarjosi HiFi-laatuisen signaalin koko Eurooppaan ja sai nopeasti paljon yleisöä mm Espanjassa. Yhteistyö Deutsche Wellen laajeni vuonna 1995, jolloin tehtiin AsiaSat2-sopimus. AsiaSat2-signaali kattoi koko Venäjän, Lähi-idän, Kauko-idän, Australian, Uuden Seelannin ja Tyynenmeren läntisen osan.
Englantilainen World Radio Network WRN aloitti helmikuussa 1994 Ylen ohjelmien jakelun satelliittiteitse Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vuoden lopussa Ylen englanninkielinen ohjelma kuului USA:ssa kaapeliverkoissa useissa kymmenissä osavaltioissa. Koska osa lyhytaaltokuuntelijoista oli siirtynyt kuuntelemaan satelliittia, Eurooppaan suunnattua lyhytaaltotoimintaa supistettiin hieman. Näin voitiin aloittaa erityisesti Etelä-Aasian suunnattu päivittäinen lähetys, jonka tavoitti mm. suomalaiset matkailijat ja liikemiehet Singaporen ja Indonesian suunnilla.
Vuonna 1996 ohjelmien satelliittijakelua Euroopan ulkopuolella laajennettiin. Yleisradio vuokrasi saksalaiselta Deutsche Welleltä satelliittiaikaa Asiasat 2- ja Intelsat 707-satelliiteista, jolloin ulkomaanlähetysten satelliittijakelu laajeni Afrikkaan, Aasiaan ja Australiaan. Venäjänkielistä ohjelmaa alettiin lähettää Murmanskin ja Viipurin paikallisasemilla.
Radio Finlandin lähetykset alkoivat kuulua lokakuusta 1996 alkaen myös Internetissä. Suoran palvelun lisäksi kaikki Radio Finlandin uutiskoosteet olivat saatavissa äänitiedostoina.
Vuonna 1998 Yleisradion televisiojakelun aloittaminen Euroopassa TV Finland-kanavan myötä toi Radio Finlandin käyttöön kaksi uutta satelliittijakelukanavaa, mikä mahdollisti Radio Finlandin monikanavaisen palvelun Eurooppaan. Ohjelmien jakelua Internet-äänitiedostoina lisättiin voimakkaasti, kuten myös Yleisradion maakuntaradioiden jakelua. Pyrkimyksenä oli saada mukaan kaikki maakuntaradiot yhdellä lähetysjaksolla kerran viikossa.
Yleisradion jakelutekniikan ulkoistamisen seurauksena Preiviikin lyhytaaltoasema päätyi vuonna 1998 Digita Oy:n omistukseen.
Vuonna 1999 Porin lyhytaaltolähetteen kuuluvuus Suomesta itäänpäin parani huomattavasti antennimuutostöiden ansiosta. Etelä-Amerikkaan suunnatut lähetykset aloitettiin uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen.
Yleisradio lopettaa ulkomaille suunnatut keski- ja lyhytaaltolähetykset
Porin lyhytaaltoaseman toiminta päättyi lopullisesti Yleisradion osalta 31.12. 2006, jolloin myös yhtiön lähettämät keskiaaltolähetykset taajuudella 963 kHz lopetettiin. Tämän jälkeen Digita Oy vuokrasi keskiaaltojakelua Porista kiinalaiselle China Radio Internationalille. CRI lopetti keskiaaltolähetykset 15.4. 2013.
Lokakuussa 2008 Digita päätti luopua kaikesta lyhytaaltolähetystoiminnasta johtuen heikosta myyntitilanteesta ja TDF:n aiemmasta päätöksestä lakkauttaa Porin ja Unkarin lyhytaaltoasemat. ”Moni aiemmin lyhytaaltolähetyksiä lähettäneistä tahoista on viime vuosina sulkenut palveluitaan, koska kohderyhmät ovat helposti ja edullisesti tavoitettavissa Internetin kautta. Samasta syystä Yleisradio ei jatkanut lyhytaaltopalveluita vuoden 2006 lopussa päättyneen sopimuskauden jälkeen.”, sanotaan Digitan tiedotteessa. Previikin radioasema on tätä artikkelia kirjoittaessa tyhjänä.
Ruotsinsuomalaisten keskusliiton julkilausuma vuodelta 2006: ”Lähetysten lakkauttaminen koskee ennen kaikkea ruotsinsuomalaisia eläkeläisiä, vanhuksia, näkövammaisia ja ensimmäisen polven ruotsinsuomalaisia, jotka jo lapsuudessaan ovat tottuneet kuuntelemaan Ylen radiolähetyksiä. Erityisen tärkeä Radio Finland on ollut henkilöille, joiden ruotsin kielen taito on puutteellinen ja jotka kokevat olevansa suomalaisia ja joiden yhteys ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin on heikko. Useat tähän ryhmään kuuluvat ovat ikääntyneitä.
Ylen keski- ja lyhytaaltolähetykset ovat olleet monelle tunneperäinen yhteys kotimaahan. Radio Finlandin nykyiset lähetykset kaapelin tai satelliitin kautta eivät tavoita kuin pienen osan Radio Finlandian entisiä kuuntelijoista Ruotsissa. Ruotsinsuomalaisten ikäihmisten parissa tekemämme kartoitukset osoittavat, että vain hyvin harvalla on kotona mahdollisuus lähetysten kuunteluun nykytekniikan välityksellä”.
Porin vanha lyhytaaltoasema tänään
Koiviston ulkoilupuisto nousi 1980-luvun alussa aseman länsipuolelle. Ulkoilualue laajeni vähitellen aseman alueelle. Satakunnan Mobilistit muuttivat aseman tiloihin 1990-luvulla.
Vuonna 2010 Porin lyhytaaltoasema sai laaja valtakunnallista huomiota, kun Yle Teeman Suojele minua! -sarja kävi paikan päällä tutustumassa rakennukseen ja sen huonoon kuntoon. Videossa sarjan juontaja Minna Joenniemi kiertää aseman tiloissa yhdessä aseman vanhojen työntekijöiden Jukka Varhon ja Kalevi Vahteran kanssa.
Taiteilijakollektiivi T.E.H.D.A.S. ry aloitti aseman tiloissa syksyllä 2011 Project Shortwave -hankkeen yhdessä Porin kaupungin kanssa. Vuodesta 2012 aseman alueella on järjestetty monenlaisia kulttuuritapahtumia, näyttelyitä, työpajoja ja kursseja, minkä lisäksi T.E.H.D.A.S. ry on vastannut aseman viereisen veistospuiston rakentamisesta.
Vuonna 2020 Satakunnan Mobilistien vuokrasopimus irtisanottiin ja asemarakennuksen sekä sen ympäristön kehittäminen kirjattiin osaksi Porin kaupungin Lähiöohjelma 2020–2022 -hanketta nimeltä Kulttuuriviritin.
Porin vanhan lyhytaaltoaseman rakennushistoriaselvitys
Porin vanhan lyhytaaltoaseman rakennushistoriaselvitys julkistettiin 19.11.2021. Tilaisuudessa aseman merkitystä ja toimintaa selvittivät Porin kaupungin suunnittelija Niilo Rinne, Satakunnan Museon rakennustutkija Liisa Nummelin, apulaisprofessori Panu Savolainen (Aalto-yliopisto), Professori Louis Clerc (Turun yliopisto), teknikko Kalevi Vahtera (työntekijänä Porin lyhytaaltoasemalla) ja toimittaja David Mawby (Porin lähetysten kuuntelijan ja DX-harrastajan kokemuksia). Katso YouTube-video tilaisuudesta.
Porin kaupunki kehittää Itä-Porissa sijaitsevan vanhan lyhytaaltoaseman käyttöä kulttuuritilana yhdessä taiteilijayhdistys T.E.H.D.A.S. ry:n sekä muiden kolmannen ja neljännen sektorin toimijoiden kanssa. Osana kehitystoimia rakennuksesta toteutettiin rakennushistoriaselvitys (RHS) yhteistyössä Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulun Arkkitehtuurin historian ja restauroinnin oppiaineen kanssa. Julkaistu RHS on ensimmäinen kyseistä radioasemaa ja myös koko Yleisradion ulkomaan radiolähetystoimintaa käsittelevä painettu tutkimusjulkaisu. Lue asiasta lisää ja tutustu rakennushistoriaselvitykseen.
Väinölän lyhytaaltoasemalta kuuluu edelleen kummia
Helsingin olympialaiset panivat vipinää jopa Itä-Porin metsikköön, jonne rakennettiin Yleisradion lyhytaaltoasema. Funkkiskaunotar vaipui radiotoiminnan hiljennyttyä unholaan ja toimi vuosikymmeniä autotallina. Nykyisin sinne on pesänsä tehnyt taiteilijakollektiivi T.E.H.D.A.S. ry, jolle paikka on sijaintinsa, tunnelmansa, yleiskuntonsa ja toimintansa puolesta täysin vertaansa vailla. Se on nähtävä, että sen voi kuvitella! Lyhytaaltoasemaa sisältä ja ulkoa ihmettelevät T.E.H.D.A.S. ry:n taiteilijat, Porin kaupungin hankekoordinaattori, pari ohikulkijaa sekä radioamatööri Olli Haapakangas. Kuuntele Yle Areenassa.
Lähteet:
- Yleisradio : viikottain ilmestyvä ohjelmalehti, 11.09.1927, nro 2, s. 5
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/908424?page=5
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - Helsingin Sanomat 11.11.1976, ”Radioaseman haittoja terveydelle tutkitaan”
- Hymy-lehti 3/1979
- Ilpo J. Leppäsen kotialbumi
- J.Sarvas, P. Velander: Radiotekniikan perusteet. Otava, 1943
- Jorma K. Laiho: 40 vuotta yleisradioinsinöörinä – Urani vaiheita 1973 – 2013
- Juhani Niinistön radiohistoriasivut
- Lyhytaaltoasema.fi – Itä-Porin aikakone
- Maanmittaushallitus, Vanhat painetut kartat, https://www.maanmittauslaitos.fi/asioi-verkossa/vanhat-painetut-kartat
- Pori-tieto, Porin lyhytaaltoasema, http://www.poritieto.com/index.php?title=Porin_lyhytaaltoasema
- Porilaiset.com keskustelufoorumi
- Porin kaupunki
- Ruotsinsuomalaisten keskusliiton julkilausuma, http://www.rskl.se/Julkilausuma_radio.pdf
- Tekniikan Maailma 3/1975
- Tilastollinen vuosikirja 2017, Porin kaupunki, https://www.pori.fi/sites/default/files/atoms/files/tilastollinen_vuosikirja_2017_web.pdf
- Valokuvia Porin lyhytaaltoasemalta, Ilpo J. Leppänen, http://ijl.fi/valokuvat_porin_la_asema.html
- Yle Areena
- Yle Elävä Arkisto
- Yle Elävä Arkiston valokuvat, https://www.flickr.com/photos/ylearkisto/with/15301144730/
- Yleisradio: ”Porin lyhytaaltoasemnan vihkiäiset”-ohjelma 30.11.1948
- Yleisradio: ”Porin uuden lyhytaaltoaseman vihkiäiset”-ohjelma 10.5.1988
- Yleisradion vuosikertomukset 1935 – 1999
- Wikipedia, Porin lyhytaaltoasema, https://fi.wikipedia.org/wiki/Porin_lyhytaaltoasema
5.4.2025
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.