Avaa hakemisto
Table of Contents
Lyhytaaltolähetysten alkutaipaleita
1920-luvulla radiolähetykset rajoittuivat vielä lähialueille. Vuonna 1928 Lahteen valmistunut voimakastehoinen asema kuului jo ympäri Suomen ja jopa ulkomaille saakka.
lyhytaallot
SW-taajuusalue (engl. short wave, SW), eli lyhytaaltotaajuusalue tai lyhytaaltoalue tai lyhyet aallot on yleisradiotoiminnan taajuusalue, jonka lähetystaajuusalue on 2300 kHz– 26100 kHz.
Vuonna 1921 amerikkalaisen KDKA-radioaseman insinööri ja radioamatööri Frank Conrad oivalsi lyhytaaltojen etenevät pidemmäs kuin muut sen aikaiset radioaallot. Muutamia vuosia myöhemmin ilmiötä osattiin käyttää kansainvälisissä, eri mantereille suunnatuissa radiolähetyksissä.
Radiohäirintä ennen ja nyt
Klikkaa tästä hakemistoon
Radiohäirintä on tarkoituksellista toimintaa, jonka tarkoituksena on estää tai vaikeuttaa tietyn radiolähetyksen vastaanotto. Tämä tehdään lähettämällä samalla taajuudella häiritsevää ääntä tai muuta signaalia, joka peittää alkuperäisen lähetyksen.
Historia: Kylmän sodan aikana radiohäirintää käytettiin laajasti rautaesiripun takana, jotta estettäisiin ihmisten pääsy länsimaisten radioasemien lähettämiin uutisiin ja muihin ohjelmiin. Nykyäänkin radiohäirintää käytetään yhä, kuten Kiinan tekemät häirinnät Voice of Hope -kanavan lähetyksiä vastaan.
Radion historiaa Suomessa vuosina 1946 – 1950
Toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa oli pulaa lähes kaikesta, jopa sähköstä. Suomessa radiolähetyksiä vähennettin sähköpulan vuoksi. Pieniä ilon aiheitakin oli sillä alueradio saivat omat väliaikamerkit ja lyhytaaltolähetykset oli kuultu jopa Australiassa.
Helsingin yleisradioasema oli ajoittain radiomajakkana valvontakomission lentokoneita varten. Yleisradion teknillinen komitea tutki ULA-aaltoja ja sellainenkin ihme kuin lankaradio, aloitettiin koeluonteisena Helsingissä. 1940-luvun lopulla herättiin näköradion lumoon, televisio teki tuloaan.