Radioaallot, radiolähettimet ja vastaanottimet, millaisia ne olivat 1920-luvulla?
1920-luvulla radioasemat lähettivät ohjelmaa pitkä- ja keskiaalloilla. Päiväsaikaan lähetys kuului vain muutaman kymmenen kilometrin päähän, mutta öisin signaali saattoi kantaa toiselle puolelle Suomea tai naapurimaihin saakka. Yön kaukokuuntelu toi suomalaisiin vastaanottimiin asemia ympäri Eurooppaa, aina Espanjaa ja Italiaa myöten. Ulkomaisten kanavien kuuntelu oli tuolloin suosittua ajanvietettä – joskin pääosin miesten ja poikien harrastus.
Vastaanotto oli sitä parempi, mitä pidempi antenni laitteessa oli. ”Tavallisesti käytetään antennilangan pituutena 15 – 50 m. Tällä antennilla voidaan edullisesti vastaanottaa aaltopituuksia 150—800 m. ja säätämällä kelan avulla antennin pituutta, saadaan aaltopituudet 3000 m. saakka, jotka ovat pisimmät, mitä tavallisimmin tulee kysymykseen”, valistaa Keuruu-Pihlajavesi-lehti 6.4.1927.
Radio oli arvokas luksustuote, jonka ääreen perhe, sukulaiset ja ystävät kokoontuivat. Edullisin vaihtoehto oli yksinkertainen kidekone, jota kuunneltiin kuulokkeilla hiljaisessa huoneessa. Vuonna 1924 kidekoneen rakennussarja maksoi noin 300 markkaa (n. 115 euroa). Tehokkaammat ”lamppuradiot” eli putkiradiot maksoivat useiden kuukausien palkan.
”Jos halutaan kuulla kovapuhujasta (=kaiuttimesta) radio-ohjelmia, on syytä käyttää vähintäin neljän putken konetta. Tavallisesti riittää tällainen kone yhden huoneen tarpeen tyydyttämään”, kertoo Keuruu-Pihlajavesi-lehti 6.4.1927.
Ulkomaisten asemien kuunteluun sopiva tehokas vähintään kolmeputkinen radio kaiuttimineen saattoikin maksaa jo 1 500 markkaa (n. 560 euroa).
Radioinnostus valtasi Suomen ja yrittäjät näkivät nopeasti sen tarjoamat mahdollisuudet.
Radioharrastuksen ja -kaupan alussa 1920-luvulla laitteita valmistettiin ja myytiin paljolti paikallisissa sähköliikkeissä ympäri Suomea:
Tampere: Arvi Hauvonen ryhtyi vuonna 1922 valmistamaan muiden harrastajien kanssa yksiputkisia vastaanottimia. Niillä pystyi kuuntelemaan ulkomaisia asemia, kuten Lontoon 2LO:ta ja Saksassa toiminutta Königs Wusterhausenia. Vastaanottimia myytiin tiettävästi Jussi Havulinnan sähköliikkeessä, joka oli silloin erikoistunut radioamatööri ja -harrastajalaitteisiin.
Pori: Porin radioyhdistyksen perustajiin kuuluva sähköliikkeen johtaja Urho Tuominen aloitti kotimaisten ja ulkomaisten asemien kuunteluun tarkoitettujen vastaanottimien myynnin.
Turku: Radioliike Arvo Sakrelius myi vastaanottimia ja aloitti myöhemmin tunnettujen ASA-radioiden valmistuksen. Turun Sanomissa oli 20.12.1927 mainos: ”Eerikinkadun 20:ssä on täydellinen radioliike, joka myy eri laatuisia niin kide- kuin putkivastaanottajiakin. Erikoisesti suosittelee liike ASA 3-nimisiä 3-putkisia vastaanottajia”.
Useat paikalliset sähköliikkeet suurimmissa kaupungeissa myivät ja mahdollisesti myös kokosivat kidekoneita sekä yksinkertaisia putkiradioita. Tarkkaa luetteloa kaikista pientuotantoyrityksistä on vaikea laatia, sillä toiminta oli pienimuotoista eikä laajaa markkinointia usein ollut.
Samoihin aikoihin ovelat toimijat näkivät myös radion kaupallisen potentialin. Helsingissä radioamatööriryhmä perusti Radiolan, Suomen ensimmäisen mainosrahoitteisen radiokanavan.
Radiola aloitti lähetyksensä Helsingin Hakaniemessä 23.3.1924
Hufvudstadsbladet 29.01.1924 ja muutamat muut sanomalehdet uutisoivat, että Helsinkiin on perusteilla Nuoren Voiman liiton alainen radioasema Radiola. Se toimisi aluksi noin 300 metrin aallonpituudella 10 watin teholla, mutta tarkoitus oli hakea lupaa 420 metrin aallonpituudelle ja 250 watin lähetysteholle. Radiolan suunnitelmissa oli rakentaa mikrofoniyhteys Kallion kirkkoon, josta saataisiin saarnoja, urkumusiikkia ja kellon soittoa.
Iltalehti 4.3.1924 kertoo: ”Kukapa ei olisi nähnyt Siltasaarella Arenan uljasta taloa ja sen korkeitten tornien välissä killuvia antenneja. Nämä johtavat toimihuoneistoon, jonka ympyriäisistä ikkunoista iltaisin valo loistaa kuin jostakin majakasta. Täällä sijaitsee Radiola, NVL:n Helsingin radiokerhon asema, jota helmikuun kuluessa on koetettu kuntoon saada.
Monenlaisten vastusten jälkeen, joista taloudelliset ovat suurimmat, on päästy niin pitkälle, että näinä päivinä on saatettu kokeeksi esittää puhetta ja paremman puutteessa gramofonisoiltoa ja laulua. Mutta kun kerholla ei ole riittäviä varoja, tulisi yleisön muistaa sitä lahjoituksilla. Onhan itsessään väärin, että vastaanottolaitteiden omistajat aivan ilmaiseksi kuuntelevat tuloksia, joita toiset suurilla rahallisilla uhrauksilla ovat saavuttaneet. Nyt pitäisi vain lukuisien kansalaisten liittyä jäseniksi Suomen Radioyhdistykseen, jonka sisäänkirjoitusmaksu on 50 ja vuosimaksu yhtä suuri summa.”
Radiola toimi osoitteessa Itä-Viertotie 2 A 24, nykyisin tuo osoite on Hämeentie 2 A 24. Aseman tekniikkaa esitellään Suomen Kuvalehdessä 10.5.1924: ”Studio vastaa melkoisia vaatimuksia. Seinät on verhottu säkkikankaalla kaikuamisen estämiseksi, samoin katto, ja lattia matoilla. Vuokrattu piano seisoo korkkilevyillä, jottei sen kehys saisi lattiasta kaikupohjaa. Mikrofoonina on tavallinen puhelinmikrofooni musiikkia lähetettäessä, hiilimikrofooni puhetta lähetettäessä.
Konehuoneessa on lähetyskone, joka nyt kehittää luvallisen 10 watin energian, mutta on laitettu niin, että jos lupa saadaan, voidaan lisätä energia 200 wattiin asti. Asema käyttää 290 metrin aaltopituutta ja on antanut konsertteja iltaisin tavallisesti klo 6-8, mutta on suunniteltu myöhemmin antoajaksi 7-9. Aseman merkitys, niin kauan kuin ei suurempaa asemaa ole olemassa, on epäilemättä melkoinen. Valoisan vuodenajan tultua on sillä sitäkin suurempi merkitys, kun auringonvalo nielee radioaaltoja matkalla siinä määrin, että ulkomaiden konsertteja tuskin voidaan monellakaan koneella kesällä kuunnella”.
Kevään ja kesän aurinkoiset illat heikentävät AM-taajuuksien kaukokuuluvuutta. Radiolalla olikin hyvä tilaisuus saavuttaa suomalaiset radiokuuntelijat.
Radiolan ensimmäinen lähetys 23.3.1924
Radiolan ensimmäinen lähetys oli 23.3.1924 klo 14-16. ”Ohjelma käsitti trion esityksiä, pianosoolon, yksinlaulua (Göta Weckman), sadun (Olga Poppius), puheen (Erkki Liuksiala) ym. Seuraava konsertti on huomenna tiistaina klo 6-8 ip. Jos esitykset yleisöä tyydyttävät, annetaan niitä säännöllisesti kolmasti viikossa: sunnuntaina, tiistaina ja perjantaina klo 6-8 ip”, kertoo Iltalehti 24.3.1924
Aseman kuului ympäri Suomen, jopa Rovaniemelle ja Nilsiään. Radio-lehti 1.8.1924 kertoo: ”Nilsiästä saapuneen kirjeen mukaan olivat kaikki tiedot kuuluneet sinne, 400 kilometrisen taipaleen taakse, erittäin selvästi. Samoin muualla maaseudulla on Radiola kuulunut hyvin”.
”Onhan itsessään väärin…” – Vapaamatkustajat pöyristyttivät radion alkuaikoina 1924
”Radiola oli ensimmäinen mainosrahoitteinen kanava Suomessa. Mainostulot koostuivat lähinnä radiotarpeita myyviltä liikkeiltä lahjoituksina. Kaikissa pääkaupunkiseudun radioliikkeissä oli myytävänä Radiolan 25 markan hintaisia lahjakortteja, jonka ostamalla tuettiin kanavan toimintaa. Teollisuuden Ilmoituskeskuksen kanssa tehtiin sopimus mainosten lähettämisestä, jonka luultiin riittävän kattamaan kulut”, kirjoittaa Matti Mäki-Kokkila tutkimuksessaan.
”Onhan itsessään väärin, että vastaanottolaitteiden omistajat aivan ilmaiseksi kuuntelevat tuloksia, joita toiset suurilla rahallisilla uhrauksilla ovat saavuttaneet. Nyt pitäisi vain lukuisien kansalaisten liittyä jäseniksi Suomen Radioyhdistykseen”, kirjoittaa Iltalehti 4.3.1924
Radiomusiikkia äänestäjille: Radiolan näkyvä vaalitempaus vuonna 1924
Radiola mainosti toimintaansa Helsingissä kaikissa vuoden 1924 eduskuntavaalien äänestyspaikoissa. Iltalehti 1.4.1924 uutisoi tempauksesta: ”Meillä on vielä paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan ole kuulleet radiota, sillä vastaanottolaite maksaa rahaa. Nyt tarjoutuu kuitenkin tilaisuus niillekin, jotka eivät ennestään tunne radiota, saada kuulla aivan maksutta radiokonserttia. NVL:n lähetysasema ”Radiola” järjestää nimittäin tänään iltapäivällä klo 4-8 radiokonsertit kaikissa vaalipaikoissa.”
Radiola osti oman huoneiston Arena-talosta – Rahat eivät tahtoneet riittää
Radiolan innokkaat radioharrastajat huomasivat, että aseman tulot eivät riittänyt kasvaviin kuluihin joihin tuli mukaan huhtikuussa 1924 ostettu huoneisto. ”Radiola ostanut oman huoneiston. Yksityisten henkilöiden ja sähköliiikkeiden ponnistusten kautta on saatu niin paljon rahoja kokoon, että Radiola eilen on voinut ostaa Oy. Arenalta radioasemaksi sen huoneiston, missä Radiola nykyään sijaitsee. Mutta kun kauppasummasta, joka on 74,000 mk., on suoritettu vasta noin kolmasosa ja lyhennystä on maksettava vuosineljänneksittäin, kun yhtiölle menevä vuokra tekee kuukausittain lähes 1,000 mk lämpö tähän luettuna, huomaa, että melkoisia tuloja vaaditaan, jos yritys on saatava kannattavaksi”, Uusi Suomi 1.5.1924.
Nopeat olympiauutiset toivat suosiota – Radiolan toiminta oli silti katkolla heinäkuussa 1924
Radio OH-lehdessä 1.1.1934 muistellaan: ”Kesäkuussa tehtiin sopimus erään mainostoimiston kanssa mainosten hankkimisesta ja lähettämisestä. Kesällä pidettyjen messujen aikana lähetettiin erikoisia messuohjelmia ja mainittakoon myös messujen avajaisten radiointi”
”Olympialaisien kisojen aikana lähetettiin Radiolasta tiedotukset (= urheilutulokset), niin pian kuin ne olivat saapuneet Suomeen. Näiden uutisten tiedoittaminen toi Radiolalle monta ystävää. Mainittakoon, että mm. Nilsiästä saapui eräällä kuuntelijalta ilmoitus, että hän Radiolasta sai 4-putkisella vastaanottimellaan urheilutiedot paljon aikaisemmin kuin Kuopiosta postitse saapuneista lehdistä”.
Urheilun tulostietojen välittäminen toi Radiolalle paljon kuuntelijoita. Kävi kuitenkin niin että Radiolan Mainosmyynti oli lopulta liian vähäistä.
Heinäkuussa 1924 Radiola kutsui ”täkäläiset radiotoiminimet kokoukseen käsittelemään kysymistä aseman toiminnan jatkamisesta tai lopettamisesta”, kertoo Helsingin Sanomat 13.7.1924. Samassa kokouksessa valittiin lähetystö kiertämään kaupungin liikkeissä ja keräämään varoja asemalle.
Kun kassa tyhjeni, radionteosta tuli yhteisöprojekti: Radiola huusi yleisöä apuun vuonna 1924
Heinäkuussa 1924 Radiola joutui supistamaan lähetysaikoja, kutsui radiokuuntelijat tukemaan toimintaa ja kaikki mukaan ohjelmien tekoon. ”Radiola ei voi toistaiseksi vaikean taloudellisen asemansa ja kokeilujensa vuoksi antaa yleisradioesityksiä joka päivä vaan seuraavina aikoina: tiistaina klo 8-10 ip, torstaina klo 8-10 ip, lauantaina klo 8-10 ip, sunnuntaina 6-8 ip. Aaltopituus on toistaiseksi 345 metriä. Olisi suotavaa, että yleisö ja etenkin radiokuuntelijat tukisivat Radiolaa ehdottamalla ja toimittamalla itsekin ohjelmaa esityksen ajaksi. Ohjelman suorittajat ilmoitetaan Radiolaan, puhelin 10684 jonain edellä mainittuna ohjelmaaikana. Sopivia numeroita ovat esim. esitelmät, kertomukset, sadut, humoreskit, vuorokeskustelut, lausunto, lauluja soittokappaleet. Ne kuuntelijoista, jotka eivät voi auttaa ohjelman hankkimisessa, tuntenevat velvollisuutenaan olevan Radiolan rahallisen tukemisen ja voivat sen tehdä ostamalla lahjakortteja Smk. 25:—, joita löytyy jokaisessa radioliikkeessä”, Uusi Suomi 13.7.1924
Talousvaikeuksissa paininut Radiola vastasi haasteisiin orkesterilla ja tehonlisäyksellä
Elokuussa 1924 taloudellisten vaikeuksien keskellä Radiola sai uuden tehokkaamman lähettimen toimintaan ja palkkasi samalla vakinaisen orkesterin soittamaan radio-ohjelmissaan. ”Radiola on nyt palkannut vakinaisen orkesterin yleisradioesityksiä varten. Radiolan toimikunta pyytää arvoisia radiokuuntelijoita tämän kuun aikana lähettämään arvosteluja orkesterin esityksistä, jotta pitempiaikainen sitoumus voitaisiin tehdä yleisön tyytyväisyyttä silmälläpitäen. Aseman teho on nykyään 250 wattia ja saapuneiden ilmoitusten mukaan on sitä valoisana aikana kuultu jo lisalmelle asti 2-lamppuisella vastaanottajalla. Toivotaan yhä uusia ilmoituksia kuuluvaisuudesta”, Iltalehti 9.8.1924
Radiola lopetti toimintansa varojen puutteeseen 24.9.1924
Radiola pyysi lahjoituksia. Tukea tarvittiinkin ja 1.8.1924 ilmestyneen Radio-lehden mukaan aseman toiminta maksoi vähintään 15000 markkaa (noin 5000 euroa) kuukaudessa. Lopulta aseman henkilökunnan palkkiot, kalliit laitteet ja varaosat, sähkölaskut, vuokrat ja etenkin radio-orkesterin palkat tulivat asemalle liian kalliiksi. Radiola lopetti toimintansa varojen puutteeseen 24. päivä syyskuuta 1924.
Viikko-Sanomat 27.9.1924 kertoo: ”Radiolähetysasema Radiola joutunut vaikeaan tilanteeseen ja on nähtävästi pakotettu lopettamaan toimintansa” ja haastattelee aseman toimihenkilöä asian johdosta. ”Taloudellinen asemamme on ollut kaiken aikaa heikonlainen. Rahallista avustusta olemme saaneet toistaiseksi radiotarpeita myyviltä liikkeiltä sekä ilmoitussopimuksista. Mutta vähäksyttävä ei ole myöskään sitä työtä, jonka Radiolan toimihenklöt ovat suorittaneet aivan ilmaiseksi. Samoin ovat taiteilijat antaneet ilmaista ohjelma-avustusta.”