Radiohäirintä: Miten ja miksi viestejä pimitetään?
Radiohäirintä on tarkoituksellista toimintaa, jonka tarkoituksena on estää tai vaikeuttaa tietyn radiolähetyksen vastaanotto. Tämä tehdään lähettämällä samalla taajuudella häiritsevää ääntä tai muuta signaalia, joka peittää alkuperäisen lähetyksen.
Historia: Kylmän sodan aikana radiohäirintää käytettiin laajasti rautaesiripun takana, jotta estettäisiin ihmisten pääsy länsimaisten radioasemien lähettämiin uutisiin ja muihin ohjelmiin. Nykyäänkin radiohäirintää käytetään yhä, kuten Kiinan tekemät häirinnät Voice of Hope -kanavan lähetyksiä vastaan.
1920-luvulla radiolähetykset rajoittuivat vielä lähialueille. Vuonna 1928 Lahteen valmistunut voimakastehoinen asema kuului jo ympäri Suomen ja jopa ulkomaille saakka.
Vielä entisiäkin parempi Telefunken uutuus: SUPER 331 WLK. Teille avautuvat häikaisevän loisteliaina uudet radioavaruudet, hankittuanne tämän SUPER vastaanottimen, joka on varustettu myös lyhytaaltoalueella. Kuunnelkaa uutuuttamme radiojälleenmyyjien luona.
Maailma kutistui lyhytaaltojen löytämisen myötä. Kun amerikkalaisen KDKA-radioaseman insinööri Frank Conrad vuonna 1923 rakensi 200 watin tehoisen lyhytaaltolähettimen, hän ei voinut aavistaa, miten tämä keksintö mullistaisi viestinnän. Lähetys Yhdysvaltain itärannikolta kantoi tuhansia kilometrejä, saavuttaen Yhdysvaltain länsirannikon ja myöhemmin Ison-Britannian Manchesterin.
1930-luvulla Yleisradiolla oli Lahden suurasema ja äänentallennuslaitteet. Saksassa katsottiin telkkaria Berliinin 1936 kesäolympialaisten aikaan. ”Millä tavoin Yleisradio voisi palvella kaukana kotimaastaan asuvia kansalaisiamme” kysyi Helsingin Sanomat 10.03.1935 ja käynnisti keskustelun kauas kuuluvan lyhytaaltolähettimen tarpeellisuudesta Suomessa. Sitä odotellessa Suomi lähetti ohjelmia Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin Natsi-Saksan Deutscher Kurzwellensenderin kautta.
Tampereen uusi yleisradioasema valmistui Pyynikin näkötorniin
Tampereen uusi yleisradioasema valmistui Pyynikin näkötorniin. Suomen Sosialidemokraatti 02.03.1930 uutisoi: ”Tampereen uusi, Pyynikille rakennettu radioasema on nyt valmistunut ja aloittaa lähetyksensä tänään sunnuntaina. Klo 9 lähetetään jumalanpalvelus Tampereen tuomiokirkosta, klo 18 tuomari Y. Raevuori puhuu uuden aseman käytäntöönottamisesta ja klo 19 radioidaan Tampereen tuomiokirkossa pidettävä vesperjumalanpalvelus. Muu sunnuntaiohjelma on yleisradio-ohjelmaa”. Antennimasto rakennettiin näkötornin läheisyyteen siellä nykyisinkin seisovan maston kohdalle.
Radio-lehti julkaisi listan Euroopan yleisradioasemista keväällä 1924. Klikkaa kuva isommaksi.
Ulkomaisten radioasemien kuuntelu alkoi jo 1920-luvulla ennen Suomen Yleisradion aikaa. Radiotekniikasta kiinnostuneet rakensivat itselleen ja muille yksinkertaisia vastaanottimia, joilla saattoi kuunnella paikallisen aseman lisäksi myös ulkomaisia asemia.
1920-luvun alussa toimi Suomessa kymmenenkunta yksityistä radioasemaa. Niistä vain varakkaimmat kykenivät lähettämään muutaman tunnin päivässä, koska lähettimet, niiden varaosat ja sähkö olivat kalliita. Syystäkin radiokuuntelijoiden katseet kääntyivät ulkomaistenn asemien suuntaan.
Radiokuuntelijoiden Radio-lehti julkaisi ajankohtaisia luetteloita ulkomaisista radioasemista. Viereinen 1.7.1924 ilmestynyt luettelo sisälsi yli 40 kuultavissa olevaa asemaa ympäri Eurooppaa.
Suomen Kuvalehden mukaan Leo Lindell lähetti 6.1.1923 Suomen ensimmäisen yleisen radiokonsertin Nuorten Voiman Liiton talvipäivillä Helsingissä. Ohjelma sisälsi gramofonimusiikkia. Tosiasiassa Lindell teki ensilähetyksen vuotta aiemmin Turussa. Kuva Museovirasto.
Maailman ensimmäinen yleisradioasema, KDKA, aloitti säännölliset lähetyksensä Pittsburghissa Yhdysvalloissa 2. marraskuuta 1920. Tästä eteenpäin radio alkoi nopeasti levitä, ja jo vuoden 1921 lopulla ranskalainen Radio Tour Eiffel aloitti säännölliset lähetyksensä Euroopassa. Pian tämän jälkeen radiotaajuudet alkoivat täyttyä uusista asemista ympäri Eurooppaa.
Suomessa radion kehitys sai vauhtia turkulaisen Leo Lindellin toiminnasta. Hän järjesti Suomen ensimmäisen julkisen radiokonsertin Nuoren Voiman Liiton (NVL) vuosikokouksen yhteydessä järjestetyillä radioharrastajien messuilla 6.–8. tammikuuta 1922. Lindellin esimerkki inspiroi tamperelaista Arvi Hauvosta, joka perusti Suomen ensimmäisen radioaseman, Tampereen Radion, vuonna 1923.
Samaan aikaan Porissa radioamatööri ja teknikko Vilho Helava (ent. Helin, radioamatöörikutsulla OH1NT) kiinnostui tästä uudesta teknologiasta. Hän alkoi omalla radiolähettimellään lähettää puhetta ja äänilevymusiikkia.
Astu ajassa taakse ja uppoudu historian pyörteisiin! Radioharrastaja Matti Asikainen avaa arkistojaan ja tarjoaa sinulle ainutlaatuisen mahdollisuuden kuunnella historiallisia radiolähetyksiä. Tarjolla mm. John Glennin avaruuslento ja Kennedyn kuoleman hetket: Kuule, miten maailma reagoi.
”Kaikki näytteet ovat jostain vuosien 1960 – 1965 väliltä ja nauhoitetut Geloso-nauhurilla omatekoisella putkivastanottimella kuunnelluista lähetyksistä. Vastaanottimessa oli yksi lyhytaaltoalue 11 – 50 m. Antennina toimi 15 metrin lanka-antenni Oulun Domus Botnican toisen kerroksen huoneeni ikkunasta ravintolasiiven katolle”, sanoo DX- ja kaukokuuntelijaharrastaja Matti Asikainen.
Talvi- ja jatkosodassa Yleisradio tiedotti, oli rintamalla ja toimi myös radiomajakkana saksalaisille lentokoneille. Huonolaatuinen sähkö ja asemiin kohdistuneet pommitukset aiheuttavat lähetyskatkoja. Radioaalloilla käytiin radiosotaa. Kävi jopa niinkin, että saksalainen lentokone katkaisi Pietarsaaren aseman antennin.
Kuvittele tilanne: Radiosi rätisee ja suhisee, ja suosikkiohjelmasi katoaa häiriöäänten sekaan. Onneksi nykyään radio kuuluu lähes kaikkialla kirkkaasti ja selkeästi. Mutta näin ei suinkaan ollut aina! Ennen vanhaan radiota kuunneltiin pääosin keskipitkillä aalloilla (AM), ja niiden äänenlaatu jätti usein toivomisen varaa. Sähkölaitteet ja muut häiriöt pilasivat kuuntelunautinnon, ja joskus radiosta kuului vain kohinaa.
Onneksi 1950-luvulla Suomeen alkoi saapua uusi, mullistava tekniikka: ULA-lähetykset, eli tutummin FM-radio. Tämä oli suuri harppaus eteenpäin, sillä ULA lupasi ”luonnonmukaisen ja häiriöttömän äänen” – jotain, mitä monet olivat vain unelmoineet. Mutta uuden teknologian käyttöönotto ei ollut ihan yksinkertaista. Se vaati valtavia investointeja ja monenlaista suunnittelua. Miten tämä uusi radioaika sitten alkoi, ja mitä haasteita sen mukanaan toi? Lähdetään matkalle ULA-radion alkuvaiheisiin Suomessa.
