Suomalaista radiohistoriaa
KotiSuomalaista radiohistoriaa
Suomalaisen radiotoiminnan historiaa, 1910- ja 1920-luvun kokeilijoita kidekoneineen, lamppuradioineen ja siitä muotoutunutta radiotoimintaa.
Radion historiaa Suomessa ja maailmalla vuosina 1914 – 1929
Kuvittele maailma, jossa ääni ei kulje langattomasti. Ei radiota, ei puhetta valtameren yli, ei hätäkutsuja mereltä. Tuntuu kaukaiselta, eikö? Mutta 1900-luvun alussa tämä oli todellisuutta. Sitten joukko keksijöitä ja harrastajia alkoi leikkiä "kipinöillä" – sähkömagneettisilla aalloilla, jotka kuljettivat viestejä näkymättömästi. Tämä oli radion alkua, ja se mullisti maailman. Lähdetään matkalle radion alkuaikoihin, tutustutaan sen ihmeisiin ja vaikeuksiin, ja siihen, miten Suomi oli tässä kehityksessä mukana.
Ulkomaisten radioasemien kuuntelu Suomessa
Kuvittele, että 1920-luvulla, kun Suomessa vasta opittiin radiosta, innokkaimmat rakensivat itse laitteita, joilla pystyi nappaamaan signaaleja ympäri Eurooppaa. Se oli kuin aikamatka, kun Nilsiän perukoilta saattoi kuunnella Madridin tai Rooman lähetyksiä! Miten ihmeessä se oli mahdollista, ja mitä kaikkea radio onkaan vuosikymmenten varrella tarjonnut meille tavallisille kuulijoille? Sukelletaan yhdessä radion kiehtovaan historiaan.
Radion historiaa Suomessa ja maailmalla vuosina 1914 – 1929
Kuvittele maailma, jossa ääni ei kulje langattomasti. Ei radiota, ei puhetta valtameren yli, ei hätäkutsuja mereltä. Tuntuu kaukaiselta, eikö? Mutta 1900-luvun alussa tämä oli todellisuutta. Sitten joukko keksijöitä ja harrastajia alkoi leikkiä "kipinöillä" – sähkömagneettisilla aalloilla, jotka kuljettivat viestejä näkymättömästi. Tämä oli radion alkua, ja se mullisti maailman. Lähdetään matkalle radion alkuaikoihin, tutustutaan sen ihmeisiin ja vaikeuksiin, ja siihen, miten Suomi oli tässä kehityksessä mukana.
Radion historiaa Suomessa ja maailmalla vuosina 1930 – 1939
1930-luvulla Yleisradiolla oli Lahden suurasema ja äänentallennuslaitteet. Saksassa katsottiin telkkaria Berliinin 1936 kesäolympialaisten aikaan. "Millä tavoin Yleisradio voisi palvella kaukana kotimaastaan asuvia kansalaisiamme" kysyi Helsingin Sanomat 10.03.1935 ja käynnisti keskustelun kauas kuuluvan lyhytaaltolähettimen tarpeellisuudesta Suomessa. Sitä odotellessa Suomi lähetti ohjelmia Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin Natsi-Saksan Deutscher Kurzwellensenderin kautta.
Datong AD-370: Tehokas aktiiviantenni ulkokäyttöön
Toivottu uudelleenjulkaisu vuoden 1995 artikkelista. Liki 30 keskiaaltojenkkiä marraskuussa 1995. Lähes 40 tropiikkiaalloilla kuuluvaa kaukoasemaa talvisina iltapäivinä. Tämä kaikki kerrostalon parvekkeelle sijoitetulla kolmen...
Radion historiaa Suomessa ja maailmalla vuosina 1940 – 1945
Radio oli mukana jälleenrakennuksessa, keräyksissä mutta myös sotatoimissa. Talvi- ja jatkosodassa radio tiedotti, oli rintamalla ja toimi myös radiomajakkana lentokoneille. Kävi jopa niinkin, että saksalainen lentokone katkaisi Pietarsaaren aseman antennin.
Porin lyhytaaltoasema välitti Suomi-kuvaa maailmalle
1920-luvulla radiolähetykset olivat vielä paikallisia, mutta maailma kutistui nopeasti lyhytaaltojen myötä. Tämä mullistava keksintö mahdollisti tuhansien kilometrien pituiset lähetykset heijastumalla ionosfääristä takaisin maan pinnalle, ja Suomessakin heräsi pian kiinnostus tähän uuteen teknologiaan. Erityisesti ulkosuomalaisten tarve pitää yhteyttä kotimaahan korosti lyhytaaltolähetysten merkitystä. Vaikka Helsingin vuoden 1940 olympialaiset jäivät pitämättä sodan sytyttyä, niiden suunniteltu radiokuuluvuus maailmalle siivitti entistä tehokkaampien lähettimien rakentamista ja Porin suurtehoisen lyhytaaltoaseman perustamista, mikä yhdisti suomalaisia eri puolilla maailmaa sotavuosienkin keskellä.
Radion historiaa Suomessa vuosina 1946 – 1950
Toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa oli pulaa lähes kaikesta, jopa sähköstä. Suomessa radiolähetyksiä vähennettin sähköpulan vuoksi. Pieniä ilon aiheitakin oli sillä alueradio saivat omat väliaikamerkit ja lyhytaaltolähetykset oli kuultu jopa Australiassa.
Kun ULA-lähetykset saapuivat Suomeen
Kuvittele tilanne: Radiosi rätisee ja suhisee, ja suosikkiohjelmasi katoaa häiriöäänten sekaan. Onneksi nykyään radio kuuluu lähes kaikkialla kirkkaasti ja selkeästi. Mutta näin ei suinkaan ollut aina! Ennen vanhaan radiota kuunneltiin pääosin keskipitkillä aalloilla (AM), ja niiden äänenlaatu jätti usein toivomisen varaa. Sähkölaitteet ja muut häiriöt pilasivat kuuntelunautinnon, ja joskus radiosta kuului vain kohinaa.
Onneksi 1950-luvulla Suomeen alkoi saapua uusi, mullistava tekniikka: ULA-lähetykset, eli tutummin FM-radio. Tämä oli suuri harppaus eteenpäin, sillä ULA lupasi "luonnonmukaisen ja häiriöttömän äänen" – jotain, mitä monet olivat vain unelmoineet. Mutta uuden teknologian käyttöönotto ei ollut ihan yksinkertaista. Se vaati valtavia investointeja ja monenlaista suunnittelua. Miten tämä uusi radioaika sitten alkoi, ja mitä haasteita sen mukanaan toi? Lähdetään matkalle ULA-radion alkuvaiheisiin Suomessa.
Radiohäirintä ennen ja nyt
Harva meistä tulee ajatelleeksi, että radioaaltoja voi myös häiritä. Radiohäirintä on kuin radioaalloilla käytävää näkymätöntä sotaa, jossa joku tahallisesti yrittää estää sinua kuulemasta haluamaasi lähetystä. Se voi olla ärsyttävää kohinaa, outoja ääniä tai jopa musiikkia, joka peittää alleen sen, mitä yrität kuunnella. Mutta miksi joku haluaisi häiritä radiolähetyksiä ja mitä tästä on seurannut? Astutaan sisään radiomaailman pimeämmälle puolelle.
Porin radion ja Porin radioyhdistyksen historiaa
Vuonna 1920 Yhdysvalloissa käynnistyi maailman ensimmäinen säännöllinen radiolähetys, ja pian tämä uusi ihme alkoi levitä Eurooppaan.
Suomessa, ja erityisesti Porissa, innokkaat radioharrastajat tarttuivat heti uuteen teknologiaan. He alkoivat rakentaa omia lähettimiään ja vastaanottimiaan, ja pian ilmassa alkoi kuulua puhetta ja musiikkia. Miten nämä pioneerit onnistuivat saamaan radioaallot kulkemaan ja miten radiosta tuli arkinen osa elämäämme? Lähdetään selvittämään, miten radion historia kietoutui Porin ja Suomen kohtaloihin.