Kuvittele maailma, jossa ääni ei kulje langattomasti. Ei radiota, ei puhetta valtameren yli, ei hätäkutsuja mereltä. Tuntuu kaukaiselta, eikö? Mutta 1900-luvun alussa tämä oli todellisuutta. Sitten joukko keksijöitä ja harrastajia alkoi leikkiä "kipinöillä" – sähkömagneettisilla aalloilla, jotka kuljettivat viestejä näkymättömästi. Tämä oli radion alkua, ja se mullisti maailman. Lähdetään matkalle radion alkuaikoihin, tutustutaan sen ihmeisiin ja vaikeuksiin, ja siihen, miten Suomi oli tässä kehityksessä mukana.

Harva meistä tulee ajatelleeksi, että radioaaltoja voi myös häiritä. Radiohäirintä on kuin radioaalloilla käytävää näkymätöntä sotaa, jossa joku tahallisesti yrittää estää sinua kuulemasta haluamaasi lähetystä. Se voi olla ärsyttävää kohinaa, outoja ääniä tai jopa musiikkia, joka peittää alleen sen, mitä yrität kuunnella. Mutta miksi joku haluaisi häiritä radiolähetyksiä ja mitä tästä on seurannut? Astutaan sisään radiomaailman pimeämmälle puolelle.

1920-luvulla radiolähetykset olivat vielä paikallisia, mutta maailma kutistui nopeasti lyhytaaltojen myötä. Tämä mullistava keksintö mahdollisti tuhansien kilometrien pituiset lähetykset heijastumalla ionosfääristä takaisin maan pinnalle, ja Suomessakin heräsi pian kiinnostus tähän uuteen teknologiaan. Erityisesti ulkosuomalaisten tarve pitää yhteyttä kotimaahan korosti lyhytaaltolähetysten merkitystä. Vaikka Helsingin vuoden 1940 olympialaiset jäivät pitämättä sodan sytyttyä, niiden suunniteltu radiokuuluvuus maailmalle siivitti entistä tehokkaampien lähettimien rakentamista ja Porin suurtehoisen lyhytaaltoaseman perustamista, mikä yhdisti suomalaisia eri puolilla maailmaa sotavuosienkin keskellä.

Televisiotekniikan kehitys oli alkanut jo 1920-luvulla ulkomailla, ja Suomessakin tätä uutta ihmettä oli seurattu tiiviisti. Olympiasuunnitelmatkin sotivat, mutta lopulta 1950-luvulla pääsimme itsekin maistamaan tätä uutta herkkua. Miten tämä kaikki oikein tapahtui, ja millaisia olivat ne hetket, kun ensimmäiset televisiolähetykset nähtiin kotisohvilta? Kurkistetaanpa yhdessä, kuinka Suomi sai oman telkkarinsa ja miten se muutti kaiken!

Kuvittele, että 1920-luvulla, kun Suomessa vasta opittiin radiosta, innokkaimmat rakensivat itse laitteita, joilla pystyi nappaamaan signaaleja ympäri Eurooppaa. Se oli kuin aikamatka, kun Nilsiän perukoilta saattoi kuunnella Madridin tai Rooman lähetyksiä! Miten ihmeessä se oli mahdollista, ja mitä kaikkea radio onkaan vuosikymmenten varrella tarjonnut meille tavallisille kuulijoille? Sukelletaan yhdessä radion kiehtovaan historiaan.

1930-luvulla Yleisradiolla oli Lahden suurasema ja äänentallennuslaitteet. Saksassa katsottiin telkkaria Berliinin 1936 kesäolympialaisten aikaan. "Millä tavoin Yleisradio voisi palvella kaukana kotimaastaan asuvia kansalaisiamme" kysyi Helsingin Sanomat 10.03.1935 ja käynnisti keskustelun kauas kuuluvan lyhytaaltolähettimen tarpeellisuudesta Suomessa. Sitä odotellessa Suomi lähetti ohjelmia Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin Natsi-Saksan Deutscher Kurzwellensenderin kautta.